Hallituksella on vastuu ilman instrumentteja.
Teollisuusneuvos Tatu Pahkala sanoo Talouselämässä (1.5.), että datakeskusoperaattoreiden pitäisi osallistua aktiivisemmin keskusteluun sähköjärjestelmän joustavuudesta. Hän on oikeassa. Ongelmana on, että työ- ja elinkeinoministeriöllä ei ole välineitä pakottaa tai edes kannustaa siihen. Ne ovat kaupallisia sopimuksia, joissa valtio ei ole mukana. Se on toivomista, ei politiikkaa.
Datakeskukset ovat tervetulleita Suomeen. Ne tuovat investointeja, verotuloja ja työpaikkoja rakennusvaiheessa. Viime vuonna maahan valmistui kymmenen uutta datakeskusta, ja määrän arvioidaan moninkertaistuvan. Samaan aikaan Helen rakentaa Euroopan suurinta sähkökattilakompleksia Hanasaareen: 700 megawattia uutta lämmityskapasiteettia, joka korvaa hiilestä luopumisen myötä poistuvaa CHP-tuotantoa.
Jokainen yksittäinen investointi on perusteltu. Yhdessä ne muodostavat kuvan, jossa kukaan ei ole vastuussa kokonaisuudesta.
Taloustieteessä puhutaan koordinaation markkinahäiriöstä: tilanteesta, jossa yksittäin järkevät päätökset eivät muodosta toimivaa kokonaisuutta, koska kukaan ei omista kokonaisuuden optimointia.
Fingrid operoi verkkoa mutta ei ohjaa investointipäätöksiä. TEM tekee politiikkaa ilman operatiivista integraatiota. Kunnat optimoivat omaa energia- ja yrityspolitiikkaansa. Tämä ei ole hintasignaalilla korjattavissa oleva ongelma. Se vaatii järjestelmäintegraattorin – tahon, joka näkee kokonaisuuden ja jolla on välineet toimia.
Tämä ei ole kritiikki TEM:ää kohtaan. Pahkala tekee parasta mahdollista työtä annetuilla resursseilla ja toimivallalla. Ongelma on rakenteellinen: TEM:lle on annettu vastuu ilman instrumentteja.
Sama koordinaation puute toistuu digitaalisessa infrastruktuurissa. Suomen verohallinto, Kela, HUS:n potilastiedot ja valtion IT-infra pyörivät yhä suuremmassa määrin yhdysvaltalaisten pilvijättien päällä. Microsoft rakentaa kolmea uutta kampusta Etelä-Suomeen – samaan aikaan kun HUS, Vero ja Valtori syventävät riippuvuuttaan samasta yhtiöstä.
Tanska on päättänyt toisin: digitaalistusministeri on ilmoittanut aktiivisesta Microsoft-riippuvuuden vähentämisestä julkishallinnossa. Suomessa vastaavaa päätöstä ei ole tehty – koska kukaan ei omista tätä kysymystä kokonaisuutena.
Kesäkuussa 2025 Microsoftin Ranskan lakiasianvastaava myönsi valaehtoisesti Ranskan senaatille, ettei hän voi taata EU-alueella olevien palvelimien tietosuojaa Yhdysvaltain viranomaisilta. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC sai kokea tämän käytännössä: Microsoft katkaisi pääsyyttäjän pääsyn sähköpostiin ja pilvipalveluihin Yhdysvaltain pakotteiden vuoksi. Suomen hallinto ei ole arvioinut omaa altistustaan vastaavalle riskille.
Energia- ja datakysymys ovat rakenteellisesti identtiset: molemmat ovat kriittisiä infrastruktuuririippuvuuksia, joiden kokonaisaltistumaa kukaan ei mittaa eikä omista.
Miksi tämä ei korjaudu itsestään? Koska kolme todellista arvoa jää nykyisessä päätöksenteossa mittaamatta.
Ensinnäkin option value eli vakuutusarvo. Kotimaisella energiatuotannolla on arvo, joka ei näy markkinahinnoissa. Kun TTF-kaasun hinta nousi 30 eurosta 53 euroon megawattitunnilta maaliskuussa 2026, kotimainen biokaasu- tai e-metaanilaitos osoittautui kilpailukykyiseksi juuri silloin kun sitä tarvittiin. Tämän vakuutusarvon suuruus on noin 90–120 miljoonaa euroa tuotettua terawattituntia kohden. Markkinat eivät hinnoittele tätä, koska vakuutusmaksu jakautuu kaikille kuluttajille mutta investointikustannus kasaantuu yhdelle.
Toiseksi alueellinen kerroin. Kun energia tuotetaan kotimaisilla polttoaineilla, polttoainekustannus jää Suomeen. Vaasan energiainstituutin ja Ruralia-instituutin laskelmien mukaan täysin energiaomavarainen kunta saa alueelleen 11–14 miljoonaa euroa vuodessa lisää pelkästään kiertovaikutuksena. Tätä ei lasketa kunnallistalouden budjeteissa – mutta se on todellista ostovoimaa.
Kolmanneksi siirtoverkkovaikutus. SE1→FI-siirtoyhteys on jo nyt 83–102 prosentilla kapasiteetistaan. Pohjois-Ruotsin teollisuusinvestoinnit – Stegra, HYBRIT, LKAB – sitovat noin 85 terawattituntia uutta sähkönkysyntää vuoteen 2030 mennessä, Suomen koko vuosikulutuksen verran. Sama siirtoyhteys, johon Suomi on rakentamassa riippuvuuttaan, on samanaikaisesti katoamassa.
Korjaus ei vaadi uutta lainsäädäntöä. Se vaatii olemassa olevien instrumenttien käyttöä ja poliittista tahtoa nimetä ongelma oikein.
Ensiksi HVK:n strateginen reservi kotimaiselle biokaasulle. Kehysriihessä päätettiin turvetuelle huoltovarmuusperustein. Sama logiikka pätee biokaasuun ja e-metaaniin – sillä erotuksella, että ne ovat uusiutuvia. Biokaasun reserviaseman määrittely on ministeritason päätös, ei lakimuutos.
Toiseksi Fingridin konsortioraja joustavammaksi. Itä-Suomen energiaklusteri – Stora Enso, Varkauden Aluelämpö, Savon Voima, ANDRITZ – osoittaa, että toimijat voivat yhdistää voimansa. Jos klusterit voisivat hakea yhteistä esivarmennusta reservimarkkinoille, hallinnollinen taakka vähenisi ja investointien ja tulovirran välinen aika nopeutuisi. Fingridillä on valta luoda tällainen polku ilman lakimuutosta.
Kolmanneksi lupajärjestelmään trigger-mekanismi. Suurten energiainvestointien lupa voidaan varustaa ennalta määritellyillä markkina- tai geopoliittisilla ehdoilla. Kun TTF nousee 30 eurosta 53 euroon, aiemmin marginaalinen hanke muuttuu yhteiskunnan kannalta kiireelliseksi. Tanskassa vastaava malli on käytössä, ja se on sovitettavissa Suomen perustuslaillisiin rajoitteisiin.
Teollisuusneuvos Pahkala toivoo datakeskusoperaattoreiden aktiivisuutta. Se on hyvä toive. Mutta politiikka ei rakennu toiveille. Se rakentuu instrumenteille, kannustimille ja vastuulle.
Kukaan ei ole vastuussa siitä, että Helenin sähkökattilat, Microsoftin datakeskukset, Fingridin siirtorajoitteet ja TEM:n politiikka muodostaisivat toimivan kokonaisuuden. Markkinat eivät voi hoitaa koordinaatiota, jota kukaan ei omista.
Se on se ongelma, joka on ensin nimettävä. Sitten voimme alkaa rakentaa ratkaisua.
Tämä ei ole virallinen tilastojulkaisu eikä tilinpäätös. Kyseessä on rakenteellinen analyysi, joka kokoaa julkisista lähteistä hajanaisesti saatavilla olevat tiedot yhdeksi kuvaksi. Luvut ovat pääosin tilastoviranomaisten ilmoittamia — rojalti- ja lisenssimaksujen osalta mitta-aukko on todellinen, mikä on osa analyysin diagnoosia.
Ulosvirrat: Energiatuotteiden tuonti oli vuonna 2025 noin 10–11 miljardia euroa (Tilastokeskus, energian hankinta Q1–Q3/2025). ICT-palvelujen tuonti (pilvi, ohjelmistot, tietotekniikkapalvelut) oli 7,2 miljardia (Ficom/Tilastokeskus 2025). Ensisijaisten tulojen nettomaksut ulkomaille vaihtelivat kvartaaleittain: Q1/2025 nettomaksu ulkomaille 1,1 miljardia euroa (maksettu 8,4 mrd, saatu 7,3 mrd), Q3/2025 nettosaanti 1,8 miljardia (maksettu 5,9 mrd, saatu 7,6 mrd). Rojalti- ja lisenssimaksut eivät ole julkisissa tilastoissa riittävästi eriteltyinä — tämä mitta-aukko on osa analyysin sanomaa.
Sisäänvirrat: ICT-palvelujen vienti oli 12,6 miljardia euroa (Ficom/Tilastokeskus 2025). EU-tuet 1–3 miljardia vuodessa. Ulkomaisten suorien sijoitusten kanta oli 83 miljardia vuoden 2024 lopussa (Tilastokeskus).
Rakenteellinen ero: Ulosvirtaus on rakenteellista ja toistuvaa — se tapahtuu vuodesta toiseen riippumatta suhdanteesta. Sisäänvirtaus on syklistä: se romahtaa taantumassa mutta ulosvirtaus jatkuu. Tämä epäsymmetria heikentää varallisuustasetta hiljalleen ilman että se näkyy budjettialijäämässä. Kriittinen katvealue: datakeskusten todellinen arvonmuodostus — ohjelmistot, pilvipalvelut, tekoälymaksut — kohdentuu verotuksellisesti ja omistuksellisesti Suomen ulkopuolelle. Tämä ei näy perinteisessä maksutaseessa.
Option value — laskennallinen esimerkki: Kun Suomi korvaa 10 TWh tuontienergiaa kotimaisella tuotannolla, suora säästö tuontikustannuksissa on noin 450 miljoonaa euroa vuodessa (10 TWh × 45 €/MWh). Lisäksi rahan kiertovaikutus alueilla on 11–14 miljoonaa per energiaomavarainen kunta (Vaasan energiainstituutti/Ruralia-instituutti). Vakuutusarvo shokin varalta — esim. TTF nousi 30→53 €/MWh Hormuz-kriisin aikana — voi olla yli 100 miljoonaa euroa per TWh. Tarkkaa vakuutusarvoa ei voida suoraan todentaa julkisista tilastoista; se on arvio, joka perustuu markkinahintojen heilahteluun ja kotimaisen tuotannon kustannusrakenteisiin.
Lähteet: Tilastokeskus, energian hankinta ja kulutus Q1/2025 ja Q3/2025 · Tilastokeskus, maksutase Q1/2025 ja Q3/2025 · Tilastokeskus/Ficom, ICT-palvelujen ulkomaankauppa 2025 · Tilastokeskus, ulkomaiset suorat sijoitukset 2024 · Hautala (2025): Datakeskusten kansallinen tiekartta, VNK julkaisuja 2025:94