Mitä Suomen on pakko tehdä fyysisen verkon vuoksi, ja mitä se tekee koska lainsäädäntö ja instituutiot on rakennettu näin — kahdeksan riviä, neljä maata, yksi erottelukysymys
ACI on jo analysoinut erikseen Suomen datakeskusliitynnät (DT-004), Pohjoismaisen sähköjärjestelmän elastisuuden (SM-002), kapasiteettimekanismien puutteen (DT-001) ja kolme kattamatonta fiskaalista mekanismia (SM-016) — mutta ei ollut koonnut näitä yhdeksi, maakohtaiseksi matriisiksi. Tämä muistio on se matriisi. v0.2:ssa Tanska täydennettiin kohdennetulla haulla (Energinet, Energistyrelsen, retsinformation.dk); kahdella rivillä Tanska osoittautui Suomea ja Ruotsia sitovammaksi (hukkalämpövelvoite ei ole kierrettävissä sisäisellä käytöllä; kolmivaiheinen screening→modning→etablering-prosessi on täsmällisesti dokumentoitu institutionaalinen mekanismi). v0.4 korjaa version 0.3 keskeisen virheen: muistio väitti olevansa ensimmäinen systemaattinen vertailu, tarkistamatta olemassa olevaa kirjallisuutta. Tarkistus osoitti kolme merkittävää päällekkäisyyttä (VN 2025:94, Nordic Energy Research 2025:03, liittymisjonon allokaatiokirjallisuus). Ensimmäisyysväite on poistettu ja korvattu täsmällisemmällä asemoinnilla § 02:ssa. v0.6 ankkuroi F/I-luokittelun yhteen päivättyyn ja primäärilähteistä todennettuun tapaukseen (joustoehdon poisjättäminen datakeskusten tukiohjelman ehdoista) ja lisää § 03:een uuden rinnakkaisen sääntelykanavan (sijoituslupalaki), joka rikkoo muun aineiston kuvion.
Tämä muistio syntyi keskustelussa jossa todettiin, että ACI:n korpuksessa on jo hajautetusti olemassa suuri osa Pohjoismaisesta vertailuaineistosta, mutta ei koottuna. Kolme peräkkäistä hakukierrosta saman keskustelun aikana paljasti saman kuvion kolmesti: väitettiin jokin rivi tai maa tyhjäksi, ja laajempi haku löysi olemassa olevan, jo todennetun sisällön joka oli jäänyt huomaamatta kapean hakualan vuoksi. Tämä muistio on siis itsessään esimerkki siitä mitä se käsittelee — hajanaisen, olemassa olevan tiedon systemaattisen kokoamisen arvosta.
v0.4-korjaus: juuri kuvattu kuvio — kapea haku tuottaa perusteettoman tyhjyysväitteen — toistui version 0.3 kohdalla kolmannen kerran, tällä kertaa korpuksen ulkopuolella. Muistio rajasi haun ACI-korpukseen ja viranomaislähteisiin, ei tarkistanut tutkimus- ja selvityskirjallisuutta, ja päätteli siitä olevansa ensimmäinen laatuaan. Se ei ollut. Korjaus on § 02.
Muistio ei väitä täyttäneensä matriisia kokonaan. Se väittää täyttäneensä sen siltä osin kuin ACI:n oma korpus ja kohdennettu ulkoinen haku kattoivat, ja merkitsee loput avoimiksi eksplisiittisesti. Kaksi löydettyä ACI-dokumenttia joissa on runsaasti Tanska-mainintoja (CN-009, "Tanska teki oikein — mutta Novo Nordisk varoittaa") käsittelevät eri aihetta (taloudellista keskittymäriskiä, ei verkkoliittymisehtoja) eivätkä täytä yhtäkään tämän matriisin solua — Tanskan täydennys (v0.2) tehtiin sen sijaan suoraan Energinetin, Energistyrelsenin ja retsinformation.dk:n omista lähteistä.
Termin "Operational" määritelmä. Rivillä 1 käytetty "Operational" tarkoittaa tässä: jatkuvasti käytössä oleva, eksplisiittisesti allokoitu järjestelmäturvan kapasiteetti- tai joustoinstrumentti. Se ei väitä juridista eikä funktionaalista identtisyyttä. Ruotsin effektreserv, Norjan Statnettin lakisääteiset toimivaltuudet ja Tanskan Energinetin järjestelmäturvamekanismit ovat institutionaalisesti erilaisia; yhteinen on jatkuva operatiivinen funktio, ei rakenne. Tanskan osalta arvio on edelleen tarkennettava (ks. rivi 1) eikä sitä lasketa tässä muistiossa varmennettujen joukkoon.
| Kysymys | 🇫🇮 Suomi | 🇸🇪 Ruotsi | 🇳🇴 Norja | 🇩🇰 Tanska |
|---|---|---|---|---|
| Kapasiteettimekanismi | Strateginen reservi ajettu alas 2021–2022, ei korvaajaa. Työryhmä 2023, esitys vasta 2031. "Not in place." Aukko 2022–2031+. (DT-001) | Effektreserv, EU-hyväksytty 300 M€ vuoteen 2035. Markkinalaajuinen mekanismi ehdotuksena. "Operational." (DT-001) | Statnettin lakisääteinen velvoite — voi määrätä tuotantoa, vaatia tasehallintamarkkinoille osallistumista, määrätä kuormanpudotusta. Jatkuva TSO-velvoite. (DT-001) | Energinetin EU-kehysvaraukset + yhteenliitäntäpuskuri Saksaan ja Norjaan. Alkuperäinen "Operational"-arvio tarkennettava — Energinetillä on järjestelmäturvaa tukevia mekanismeja, mutta ei pidä rinnastaa suoraan Ruotsin/Norjan malleihin ilman täsmällisempää lähdettä samalle tasolle kuin DT-001:n muut kolme riviä. (DT-001, tarkennettava) |
| Priorisointimekanismi suurelle kuluttajalle | Ei muodollista mekanismia. SM-011 ehdottaa kiintiö-/huutokauppamallia — ehdotuksen olemassaolo implikoi ettei nykyistä ole. Huom.: kiintiö- ja huutokauppamallit eivät ole ACI-alkuperäisiä; ks. § 02 (mekanismisuunnittelu- ja huutokauppateoreettinen kirjallisuus liittymisoikeuksien allokaatiosta). | Ehdolliset liittymissopimukset. EU-oikeus: markkinaehtoisuus ensin, ei-markkinaehtoiset menetelmät vain jos markkinaehtoiset keinot puuttuvat/loppuvat, sääntelijän (Ei) ennakkohyväksyntä menetelmälle. (Riksdagen; SM-009 §11) | Eksplisiittinen kapasiteettijono (Statnett), etusija jouston tarjoamiselle. Analogia SM-011:n Tier A/Tier B -jakoon. (SM-011) | Kaksi periaatetta yhdessä: (1) Energinetin perusperiaate on ei-syrjivä, suhteellinen, läpinäkyvä ja objektiivinen verkonkäyttöoikeus — ei erillistä DC-priorisointia. (2) MUTTA muodollinen EU-ohjattu "modenhedskriteriet" ("first-ready-first-serve", ei hakemuspäivämäärän mukaan) on käytössä — priorisointi hankkeen valmiusasteen mukaan, perustuen sähkömarkkinadirektiivin 6(1) artiklaan, toteutettuna elforsyningslovens § 20:ssä. (Energinet; Energistyrelsen, helmikuu 2026) |
| Datakeskuksen joustovelvoite | Ei velvoitetta. Vestman-lakialoite (100+ kansanedustajan tuki, talousvaliokunnassa) vaatisi tätä — ei vielä säädetty. | Ei velvoitetta. Energiforsk 2025:1089: vapaaehtoista, colocation-SLA rajoittaa osallistumista epäyhtenäisesti; FCR-D ei ole niukkuusresurssi (minuuttien aktivoinnit, korvaus romahti ~1/10:aan 2023-tasosta 2024). | Kyllä, mutta sisäänrakennettuna: jousto on pääsyehto Statnettin kapasiteettijonoon, ei erillinen, myöhemmin sovellettava velvoite. (SM-011) | Ei yleistä, pakollista DC-joustovelvoitetta. Sen sijaan "Begrænset Netadgang" (BNA) — vapaaehtoinen tuote: alennettu verkkomaksu vastineeksi katkaisuriskin hyväksymisestä, Forsyningstilsynet hyväksynyt 26.9.2023. Kohdennettu erityisesti joustaville kuormille (PtX, sähkökattilat, lämpöpumput, akkuvarastot) — ei DC-spesifinen mutta soveltuu. Tekninen yksityiskohta: PtX-toimijat kiistelevät 2%:n vähimmäistoimitusosuudesta (CIP ehdottaa 10%:iin "dvale"-tilan vuoksi). Sama rakenne kuin Norjan (jousto on pääsyehto), mutta Tanskassa VAPAAEHTOINEN tuote hinnanalennuksella, ei kaikkia koskeva jonon ehto. (Forsyningstilsynet; ens.dk) |
| Oma tuotanto / BYOP-velvoite | Ei lakia. Vestman-aloite vaatii tätäkin: uutta tuotantoa vuosikulutusta vastaavasti (tuuli/ydin) ennen liittymistä. | Ei löydetty erillistä velvoitetta | Ei suoraa lakia löydetty, mutta rakenteellisesti implisiittinen: "Norjassa vesivoima mahdollistaa suoran tasapainotuksen" (SM-011) — jouston lähde on jo olemassa, ei vaadi erillistä BYOP-sääntöä samalla tavalla kuin Suomessa vaadittaisiin. | Ei löydetty lakisääteistä BYOP-velvoitetta datakeskuksille. |
| Verkon vahvistuskustannusten kohdentaminen | DT-004: "data centres fund their transmission impacts" — periaate vahvistettu, ei yksityiskohtaista mekanismia tässä tarkistettu. | Avoin | Avoin (ei erikseen tarkistettu) | Selvästi todennettu: liittyjä maksaa liittymän edellyttämät kustannukset; taloudellista vakuutta voidaan käyttää myös toteutumatta jääneiden hankkeiden kustannuksiin. Periaate: liittymän kustannukset eivät siirry muille verkon käyttäjille. (Energinet; "Analyserapport Hurtigere nettilslutning") |
| Toteutumisedellytys ennen kapasiteetin varausta | Avoin | Avoin | Avoin | Tanskan kiinnostavin ero, täsmällisesti vahvistettu (Energistyrelsen): hanke etenee kolmen vaiheen kautta — screeningsfasen (TSO tekee screeningsafgørelse, asiakkaalla 3 kk hyväksyä) → modningsfasen (tekninen ratkaisu suunnitellaan, luvat hankitaan, investointipäätös varmistetaan, "modningskontrakt") → etableringsfasen (nettilslutningsaftale allekirjoitettu, fyysinen liittäminen ja verkon vahvistukset). Jokainen vaihe sitovampi ja maksullisempi kuin edellinen. (Energistyrelsen, ens.dk/media/4384, ens.dk/media/7862) |
| Fiskaaliset kannustimet / arviointikehys | TEM valmistelee tukimallia (10v, ~30 M€/v, ei vielä voimassa). "Lisäarvo"-kriteeri ei operationalisoitu (SM-016 §Ajankohtainen kehitys). Kriteeri on nimenomaisesti asetettu VN 2025:94:ssä (Mattila): tuki suunnataan "korkean lisäarvon" datakeskuksille — mutta mitattavaa kynnystä ei raportissakaan määritellä. Aukko on siis todennettu virallisessa lähteessä, ei vain pääteltävissä. | Muodollisesti kehittyneempi: Industriklivet + Kraftlyftet, nimetyt kriteerit (SE3/SE4-prioriteetti, järjestelmähaavoittuvuus). MUTTA Riksrevisionen (2024, kansallinen tarkastusvirasto): kriteerien sovellus puutteellisesti ohjeistettu, päätöksiä ei aina riittävästi perusteltu/dokumentoitu. Kehys edellä Suomea; sovellus riippumattomasti todettu puutteelliseksi. | Ei löydetty | Ei tässä haussa löytynyt erityistä DC-fiskaalista priorisointijärjestelmää. Avoin, ei arvattu. |
| Hukkalämmön käyttöastevaatimus | Energiatehokkuuslaki 1372/2025 (HE 85/2025): CBA vaaditaan vain jos hukkalämpöä "ei miltään osin hyödynnetä" — pieni sisäinen käyttö riittää täyttämään lain ja vapauttaa CBA:sta kokonaan. Energiateollisuus: liian löysä, ehdottaa ERF>40%-kynnystä. Ei sitovaa prosenttiminimiä. (SM-009 §11) | Ei löydetty | Ei löydetty | Selvästi vahvempi kuin Suomen malli. Cost-benefit-analysebekendtgørelsen (retsinformation.dk): datakeskuksille >1 MW (raja MATALAMPI kuin teollisuuslaitosten 8 MW tai palvelutilojen 7 MW) CBA on AINA pakollinen — ei Suomen kaltaista sisäisen käytön poikkeusta. Ja jos CBA osoittaa teknis-taloudellisen kannattavuuden, hyödyntäminen on PAKOLLISTA ("skal denne umiddelbart udnyttes"), ei vapaaehtoista. EU on äskettäin laskenut oman kynnyksensä 1 MW:sta 100 kW:iin. (retsinformation.dk/eli/lta/2025/1167; virk.dk; voimaan lokakuu 2025) |
SE1:n rooli Suomelle (SM-002, Tension 2): puskuri normaalioloissa, kilpailija stressitilanteissa (kylmä, tyyni, korkea pohjoismainen teollinen kuorma). Siirtymäkohta on havaitsematon ja seuraamaton — SM-002:n oma keskeinen löydös, jota mikään nykyinen ACI-instrumentti ei vielä mittaa suoraan.
Ajankohtainen kytkentäpaine (2025): Fingrid ~5 GW datakeskusliittymäsopimuksia, Fingridin oma arvio "vähintään 5 vuotta" täydelle toteumalle. Svenska kraftnät ~9 000 MW uuttokytkentähakemuksia 2025 yksin, yli puolet datakeskuksilta (Mälardalen/Tukholma/Uppsala/Gävleborg). Kaksi maata kärsimässä samasta paineesta samanaikaisesti, eri välinein.
Version 0.3 väite ensimmäisyydestä ei kestänyt tarkistusta. Kolme itsenäistä lähdettä kattaa merkittävän osan tästä matriisista, ja kaksi niistä ilmestyi ennen tätä muistiota. Ne on tässä nimetty ja niiden rajat kuvattu, jotta jäljelle jäävä oma osuus olisi täsmällisesti rajattavissa.
Valtioneuvoston oma selvityshenkilöraportti kattaa rivit 3 (joustovelvoite) ja 7 (fiskaaliset kannustimet) suoraan. Se tarkastelee datakeskusten vaikutuksia sähköjärjestelmään, mallintaa erikseen joustokyvyn vaikutuksen korkeimpiin hintapiikkeihin, ja toteaa nimenomaisesti että datakeskusten jousto kohdistuu sekunti- ja minuuttitasolle eikä kata päivistä viikkoihin ulottuvaa joustoa — sama MW≠MWh-erottelu jota WP-015 ja DT-001 käsittelevät. Se sisältää myös maakohtaisen liittymisen odotusaikavertailun (Ember-data täydennettynä Fingridin arviolla). Raportin lähtökohta on kuitenkin investointien houkuttelu ja sen politiikkasuositukset ovat sen mukaisia (sähköverohuojennuksen jatko, lupamenettelyn virtaviivaistaminen); se ei kysy millä ehdoilla niukka kapasiteetti tulisi allokoida. Että v0.3 ei viitannut tähän raporttiin lainkaan oli lähdeaukko, ei rajausvalinta — varsinkin kun muistio nojaa juuri sen jättämään operationalisointiaukkoon (§ 01, rivi 7).
Maakohtainen läpikäynti jossa ehdolliset liittymät ja katkaistavat kuormat käydään läpi verkkotasoittain ja liittymisjonon hallinta maittain. Rakenne on sama kuin tässä: rivi per mekanismi, sarake per maa. Se kattaa rivit 2 ja 3; se ei kata fiskaalisia rivejä, hukkalämpöä eikä toteutumisedellytystä. § 00:n muotoilu "ei koottuna" pitää siis vain osittain paikkansa — se pitää paikkansa tämän matriisin kahdeksan rivin yhdistelmästä, ei sen yksittäisistä riveistä.
Vanhempi vertailukohta: COWI Pohjoismaiden ministerineuvostolle datakeskusten sijoittumisesta, jossa esitetään nimenomaan kaavoituksen, lupamenettelyn ja siirtoverkkoon liitettyjen asiakkaiden kuormanpudotussääntöjen harmonisointia Pohjoismaiden kesken. Kysymyksenasettelu on tämän muistion peilikuva: harmonisointi kilpailukyvyn vuoksi, ei ehtojen kiristäminen. Sama aineisto, vastakkainen normatiivinen suunta — hyödyllinen juuri siksi.
SM-011:n kiintiö- ja huutokauppamalli ei ole ACI-alkuperäinen. Pollitt ym. (Cambridge EPRG / Utilities Policy 2025) soveltavat mekanismisuunnittelun, huutokauppateorian ja jonoteorian käsitteitä Britannian jakeluverkon liittymisjonoon, mukaan lukien beauty contest- ja knapsack-tyyppinen primääriallokaatio sekä jonopaikkojen sekundäärikauppa. Lähtödiagnoosi on identtinen tämän muistion kanssa: FCFS ei huomioi hankkeen toteutuskelpoisuutta, edistymistä eikä arvoa järjestelmälle.
Sama koskee Tanska-riviä. Britannian TMO4+ (Ofgem, huhtikuu 2025) korvaa FCFS:n "first ready and needed" -mallilla, ja FERC:n klusterimalli lisää rahallisia sitoumuksia nimenomaan spekulatiivisten hakemusten karsimiseksi. Erityisen relevantti on Ofgemin 6.11.2025 ohjeistus, joka kohdistuu nimenomaan kysyntäpuolen liittymishakemusten ryöpsähdykseen ja hankkeen valmiusasteen osoittamiseen — sama ilmiö ja sama väline kuin Tanskan modenhedskriteriet, eri lainkäyttöalueella. Tanska ei siis ole "ainoa täsmällisesti dokumentoitu esimerkki" vaiheittaisesta sitoutumisesta; se on ainoa pohjoismainen esimerkki, ja kaksi ei-pohjoismaista on dokumentoitu laajemmin.
Ensinnäkin akselien yhdistäminen. Kirjallisuus käsittelee verkkoteknistä allokaatiota (jonomekanismi, sähkötekniikka ja mekanismisuunnittelu) ja fiskaalisia kannustimia (elinkeinopolitiikka) erillisinä. Tämä matriisi asettaa ne samoille riveille samoille maille. Se ei ole teoreettinen innovaatio, mutta se on kokoamistyö jota ei ole löydettävissä valmiina.
Toiseksi erottelukysymys. Mikä osa Suomen mallista on fyysisen verkon sanelemaa ja mikä institutionaalinen valinta — tätä ei esitä yksikään edellä nimetyistä lähteistä. Se on muistion ainoa aidosti kattamaton väittämä. Se on myös se osa jonka § 04 merkitsee vielä tekemättömäksi. Muistion arvo riippuu siitä, tehdäänkö se.
Kolme EU-tason mekanismia koskettaa kaikkia neljää maata ja rajaa kansallista liikkumavaraa. Kaksi ensimmäistä on tässä muistiossa varmennettu; kolmas on tunnistettu mutta ei vielä vertailtu maittain.
Datakeskukset ≥500 kW velvoitetaan raportoimaan 24 KPI:tä (energiankäyttö, vedenkäyttö, hukkalämpö, kapasiteetin käyttöaste) EU-tietokantaan vuosittain, 15.5. mennessä. Data on julkista vain aggregoituna. Kansallinen toteutus vaihtelee jyrkästi: Ruotsi (Lag 2025:570) sulkee tiedon yleisellä liikesalaisuuspykälällä (OSL 30:23§) — sivuvaikutus laajemmasta salassapitolaista. Suomi (HE 170/2024 vp) kirjoittaa julkisuuden alarajan (maakuntataso) suoraan erityislakiin — tietoinen lainsäätäjän valinta. Sama EU-velvoite, kaksi rakenteellisesti erilaista kansallista vastausta. (SM-009 §11)
Verkkoyhtiö ei saa asettaa teknisiä vaatimuksia tai ehtoja jotka vaikeuttavat kysyntäjoustoa; joustopalvelut on ensisijaisesti hankittava markkinaehtoisesti; ei-markkinaehtoisia menetelmiä (kuten ehdollisia liittymissopimuksia) saa käyttää vain jos markkinaehtoiset keinot puuttuvat tai ovat loppuneet, ja sääntelijän on hyväksyttävä menetelmä etukäteen. Tämä koskee sekä Ruotsin nykyistä, kehittyvää mallia (Svenska kraftnätin 30.4.2026 raportti valmistelee juuri tätä työkalua) että mitä tahansa Suomen omaa, vastaavaa ehdotusta (Vestman-aloite, Multalan mainitsemat suunnitelmat). Este ei ole kansallinen valinta vaan yhteinen, EU-oikeudellinen kynnys jonka molemmat maat kohtaavat samalla tavalla. (SM-009 §11)
EU:n uudistettu ulkomaisten sijoitusten seuranta-asetus hyväksyttiin neuvostossa 8.6.2026. Suomen kansallinen täydennys on luonnos hallituksen esitykseksi laiksi ulkomaisten sijoitusten seurannasta ja lupamenettelyistä (VN/15267/2024, luonnos 3.6.2026, lausuntokierros päättyi 16.7.2026, HE eduskunnalle syyskuussa 2026, voimaan keväällä 2027). Se kumoaisi lain 172/2012.
Kaksi seikkaa tekee siitä relevantin tälle matriisille. Ensinnäkin soveltamisala laajenee greenfield-investointeihin: TEM:n mukaan "myös uutta liiketoimintaa luovat sijoitukset tulisivat rajatusti ja kohdennetusti seurannan piiriin laissa määritellyillä toimialoilla ja toiminnoissa". Nykyinen laki koskee vain olemassa olevien suomalaisten yritysten ostoja, joten datakeskusten greenfield-hankkeet ovat tähän asti olleet kokonaan lupasääntelyn ulkopuolella. Toiseksi datakeskukset on nimetty erikseen, uutislähteiden mukaan vähintään 100 MW:n potentiaalisen sähkötehon kynnyksellä. Lupamenettely olisi kaksivaiheinen: Huoltovarmuuskeskus ensimmäisessä vaiheessa (45 päivän määräaika, EU-asetuksesta), TEM toisessa (ei määräaikaa).
Tämä rikkoo muistion muun aineiston kuvion, ja se on syytä sanoa suoraan. Muualla matriisissa toistuu asetelma, jossa kriteeri nimetään mutta jätetään kirjoittamatta instrumenttiin. Tässä kriteeri kirjoitetaan, ja kuormaluokka nimetään numeerisella kynnyksellä. Suojelupoliisin julkisuudessa esittämä peruste on ulkomaiseen omistukseen liittyvä pääsy- ja vakoiluriski.
Kolme asiaa jää auki, eikä niitä voi ratkaista ilman säädöstekstiä: miten "potentiaalinen sähköteho" määritellään (liittymisteho, IT-kuorma vai suunniteltu loppukapasiteetti — ero ratkaisee voiko hankkeen vaiheistaa kynnyksen alle), mikä määräysvallan kynnys laukaisee lupavelvollisuuden greenfieldissä, ja mitä seuraa jos 45 päivän määräaika ylittyy. Kynnysluku 100 MW on toissijaisesta lähteestä, ei säädöstekstistä.
Avoin kysymys, joka ei ole syytös vaan tutkimuskysymys: tehokynnys mittaa järjestelmäjalanjälkeä, ei strategista integraatiota eikä pääsyriskiä. Kybervakoiluriski ei skaalaudu megawateissa. Kynnys on silti perusteltavissa hallinnollisella suhteellisuudella — mutta se on eri peruste kuin se, johon julkisessa keskustelussa vedotaan. Onko 100 MW resurssiargumentti vai riskiargumentti, on tarkistettavissa säännöskohtaisista perusteluista.
Suomen osalta prosessin seuranta ja siihen liittyvä resurssikysymys: SM-018 § 02, havainnot 5–6.
Ei vertailtu: Ruotsin, Norjan ja Tanskan vastaavat seurantajärjestelmät ja niiden soveltuminen datakeskuksiin. Tämä on selvä laajennusrivi matriisiin, mutta sitä ei lisätä ennen kuin kolme muuta saraketta on varmennettu.
EnEfG mandatoi 10% hukkalämmön hyödyntämistä heinäkuusta 2026, nousten 20%:iin 2028 mennessä. Suomella ei ole vastaavaa sitovaa alarajaa — vain sisäisen käytön poikkeus joka täyttyy minimaalisella toimenpiteellä. Suomen omat, jo toiminnassa olevat tapaukset (Google Hamina ~80% paikallisesta kaukolämmöstä, Microsoft Espoo ~100 000 kotia) osoittavat että laajempi hyödyntäminen on käytännössä saavutettavissa vapaaehtoisesti — mikä tekee sitovan alarajan puuttumisesta koko sektorille silmiinpistävämmän, ei vähemmän: laki ei vaadi sitä minkä alan parhaat toimijat jo osoittavat mahdolliseksi. (WP-018 §4.3; SM-009 §11)
Matriisi ei vielä erottele systemaattisesti käyttäjän alkuperäistä kysymystä: mikä osa Suomen mallista on fyysisen verkon sanelemaa pakkoa, ja mikä on institutionaalinen valinta joka voitaisiin tehdä toisin. Kapasiteettimekanismin (§ 01, rivi 1) kohdalla vastaus on selvin: Suomi poikkeaa verrokeistaan siinä, ettei sillä ole tällä hetkellä pysyvää, eksplisiittisesti allokoitua järjestelmäturvan kapasiteetti-instrumenttia. Ruotsin ja Norjan instrumentit ovat varmennettuja ja keskenään erilaisia (ks. § 01 termin määritelmä); Tanskan osalta arvio on tarkennettava. Ero Suomeen ei selity fysiikalla kummassakaan varmennetussa tapauksessa. Useimpien muiden rivien kohdalla erottelu vaatisi lisätyötä jota tämä versio ei vielä tee — ja § 02:n tarkistuksen perusteella juuri tämä on se osa jota mikään ulkoinen lähde ei myöskään tee: esimerkiksi onko Norjan vesivoimaetu (implisiittinen BYOP, rivi 4) puhtaasti maantieteellinen sattuma vai onko sen ympärille rakennettu institutionaalinen kehys (Statnettin jono, rivi 2) joka itsessään on siirrettävissä muualle ilman vesivoimaa.
Erottelu vaatii kriteerin, muuten se on johtopäätös attribuuttimuodossa. Tässä käytetty kriteeri:
| Rivi (Suomen tilanne) | Luokka | Peruste |
|---|---|---|
| Kapasiteettimekanismi | I | Strateginen reservi oli olemassa ja ajettiin alas päätöksellä 2021–2022. Fyysinen järjestelmä ei muuttunut samassa yhteydessä. |
| Priorisointimekanismi | I | Tanskan modenhedskriteriet toimii EU:n sähkömarkkinadirektiivin 6(1) artiklan nojalla — sama oikeusperusta on Suomen käytettävissä. |
| Joustovelvoite | F+I | Norjan malli nojaa vesivoimaan jouston lähteenä; sitä Suomella ei ole. Tanskan BNA ei kuitenkaan nojaa vesivoimaan, joten hinnoiteltu vapaaehtoinen muoto on siirrettävissä. Fyysinen ehto rajoittaa toteutustapaa, ei olemassaoloa. Institutionaalinen osuus on tässä päivätty ja dokumentoitu — ks. alla oleva laatikko. |
| Toteutumisedellytys (maturiteetti) | I | Hallinnollinen porrastus ei riipu verkon fysiikasta lainkaan. Tämä on matriisin puhtain I-tapaus. |
| Verkon vahvistuskustannusten kohdentaminen | I / U | Periaate on Suomessa jo voimassa; mekanismin yksityiskohtia ei tässä tarkistettu, joten sitovuusaste jää avoimeksi. |
| Hukkalämmön käyttöastevaatimus | F+I | Ei "selvästi instituutio", kuten ensilukemalta näyttää. Tanskan sitovuus toimii osittain siksi että kaukolämpökysyntä on lähellä. VN 2025:94 nimeää Suomen esteeksi sen, ettei kohtuullisella etäisyydellä ole aina taloudellisesti perusteltua kysyntää. Velvoitteen taso on I; sen täyttymisen mahdollisuus kussakin sijainnissa on F. |
| Fiskaalinen nettoarvo | U | Ei ratkaistavissa, koska yksikään verrokkimaa ei ole operationalisoinut sitä. Ks. § 05 kohta 4. |
Luokittelun tulos on epäsymmetrinen tavalla joka kannattaa sanoa ääneen: viisi seitsemästä rivistä on kokonaan tai osittain I. Se ei ole yllätys — mutta luokittelun arvo ei ole enemmistössä vaan siinä, että se pakottaa nimeämään F-tapaukset, ja niitä on täsmälleen kaksi: Norjan vesivoima jouston lähteenä ja hukkalämmön kysynnän maantieteellinen etäisyys. Kumpikaan ei kanna sitä painoa jota "verkko ei kestä" -argumentti julkisessa keskustelussa kantaa. Tämä on muistion vahvin yksittäinen väite, ja se on nyt luokittelukriteeriin sidottu eikä vaikutelmaan.
Rivin "Joustovelvoite" I-osuus ei jää päättelyn varaan. VN 2025:94 määrittelee korkean lisäarvon datakeskuksen kolmella osa-alueella: taloudellinen lisäarvo ja sääntelyn noudattaminen; rekisteröityminen viranomaiselle; sekä aktiivinen osallistuminen merkittävän jouston aikaansaamiseen kalleimpien hintojen ajanjaksoille.
Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjaamat tukiohjelman ehdot ovat: rekisteröityminen käyttöön otettavan rekisteröintivelvoitteen mukaisesti, sekä hukkalämmön hyödyntäminen tai nykyistä sähköveroetua koskevaa lainsäädäntöä parempi energiatehokkuus. Kolmas osa-alue ei ole ehdoissa.
Nimike "korkean lisäarvon datakeskus" siirtyi raportista instrumenttiin; yksi kolmesta sen määrittelevästä osasta ei siirtynyt — se ainoa joka rajoittaisi operatiivista toimintaa jatkuvasti. Molemmat päät ovat todennettavissa primäärilähteistä. Fyysistä estettä ei ole esitetty missään vaiheessa: tukiehtojen sisältö on hallituksen vapaasti valittavissa EU:n valtiontukisääntelyn rajoissa, eikä joustoehdon poissulkemiselle ole julkisissa asiakirjoissa perustelua.
Avoin tarkistus: onko joustoehto valtiontukisääntelyn kannalta ongelmallisempi kuin hukkalämpöehto. Tukiohjelman notifikaatiotilaa komissiolle ei ole julkisesti todennettavissa. Jos vastaus on kyllä, tämän kohdan luokitus muuttuu I:stä F+I:ksi.
Tapauksen täysi aikajana, lähteet ja siihen liittyvät kuusi muuta havaintoa: SM-018, Selvityksestä instrumentiksi.
Rajaus: luokittelu on tehty vain Suomen sarakkeelle. Verrokkimaiden omien valintojen luokittelu vaatisi kunkin maan fyysisten reunaehtojen erillistarkastelun, jota tämä muistio ei tee.
Tanska osoittautui v0.2:n kohdennetun haun jälkeen paremmin katetuksi kuin Suomi tai Ruotsi kahdella rivillä (hukkalämpövelvoite, toteutumisedellytys) — ei siksi että Tanska olisi yleisesti kehittyneempi, vaan koska juuri näillä kahdella osa-alueella Tanska on tehnyt tarkemman, sitovamman institutionaalisen valinnan kuin naapurinsa. Tämä on hyvä muistutus siitä että "kehittyneisyys" ei ole yksiulotteinen: Ruotsi on edellä Suomea fiskaalisten kannustimien muodollisessa kehyksessä (vaikkakin sovelluksessa puutteellinen), Norja on edellä molempia priorisoinnin ja sisäänrakennetun jouston yhdistämisessä, ja Tanska on edellä kaikkia hukkalämmön sitovuudessa ja liittymisprosessin läpinäkyvyydessä. Yksikään maa ei ole johdonmukaisesti paras — matriisin arvo on juuri siinä että se tekee tämän epätasaisuuden näkyväksi rivi riviltä, ei yhtenä maakohtaisena arvosanana.
Matriisin kahdeksan riviä pelkistyvät neljäksi kysymykseksi. Kolme neljästä on jo institutionaalisesti toteutettu ainakin yhdessä Pohjoismaassa. Neljäs — niukkaan kapasiteettiin suhteutettu nettoarvo — on tässä vaiheessa tutkimushypoteesi, ei valmis pohjoismainen mekanismi. Erottelu on tehtävä eksplisiittisesti: ilman sitä muistio esittäisi oman normatiivisen mallinsa olemassa olevana empiirisenä havaintona.
Kysymys on muotoiltavissa täsmällisesti ilman että sitä vielä ratkaistaan: kuinka paljon kansantaloudellista ja järjestelmällistä arvoa syntyy jokaista pitkäksi ajaksi sidottua verkkokapasiteetin megawattia kohden, ja mikä on se kynnys jonka alle jäävä hanke ei ansaitse niukkaa kapasiteettia? Nimittäjä on yksikäsitteinen: sitoutunut MW. Osoittaja ei ole — siihen kuuluvat ainakin kotimainen arvonlisä, fiskaalinen nettotuotto, verkkokustannusten kattaminen, joustopanos ja julkiselle sektorille jäävä riski, mutta nämä eivät ole keskenään yhteismitallisia. Osa on vuosivirtoja ja osa nykyarvoja; fiskaalinen tuotto on osittain siirto eikä lisäarvo; joustosta syntyvä hyöty kertyy sähkön käyttäjille eikä hankkeelle, eli eri taseeseen kuin muut termit.
Tämä muistio ei esitä kaavaa. Laskukelvottoman lausekkeen kirjoittaminen olisi sama virhe josta muistio moittii VN 2025:94:ää — kriteerin asettaminen ilman mitattavaa kynnystä — vain yhtä tasoa formaalimpana. Yhteismitallisuusongelman ratkaiseminen on SM-016:n (FIR/DFC, T→∞) ja WP-018:n (Fiscal/Systemic Capture) seuraava työ, ja se ansaitsee oman dokumenttinsa.
Näin muotoiltuna testi ei aseta ACI:n omaa positiota kumpaankaan ääripäähän — ei "datakeskukset pois" eikä "kaikki investoinnit sisään koska markkinat" — vaan nimeää neljä ehtoa, joista kolme on jo osoitettu toteutuskelpoiseksi jossakin naapurimaassa ilman että se olisi estänyt investointeja sikäläisiltä toimijoilta, ja yksi on avoin. Tämä on myös vaikeampi luonnehtia datakeskusvastaisuudeksi kuin yksikään kolmesta yksittäisestä havainnosta (Heikuran ALV-luku, Multalan reagointi, Vestmanin aloite) olisi yksinään ollut — testi ei kysy onko investointi tervetullut, vaan millä ehdoilla se osoittaa ansaitsevansa niukan kapasiteetin jonka se vaatii.