Mitä valtioneuvoston omasta datakeskusselvityksestä otettiin päätöksenteon perusteeksi, mitä jätettiin, ja missä järjestyksessä — kuusi päivättyä havaintoa
SM-017 vertailee neljää maata poikkileikkauksena ja kysyy, mikä Suomen mallissa on fysiikkaa ja mikä institutionaalinen valinta. Tämä muistio on sen empiirinen vastinpari: se seuraa yhtä prosessia ajassa. Kohde on VN 2025:94 (Mattila, Datakeskusten kansallinen tiekartta, 4.11.2025) ja sen käyttö päätöksenteon perusteena. Viisi havainnoista osoittaa samaan suuntaan: kriteeri nimetään, sitä ei kirjoiteta instrumenttiin, tai sen toimeenpanoa ei resursoida. Yksi osoittaa vastakkaiseen: sijoituslupalain luonnoksessa kriteeri kirjoitetaan ja kuormaluokka nimetään numeerisella kynnyksellä. Poikkeus on tässä mukana nimenomaan siksi, ettei se sovi kuvioon. Kolme havaintoa muuttuu kun hallituksen esitys annetaan syyskuussa 2026; muistio on kirjoitettu vanhenemaan.
Tämä muistio ei arvioi, ovatko tehdyt päätökset oikeita. Se ei myöskään väitä, että selvityshenkilön suositukset olisi pitänyt toteuttaa sellaisenaan — selvityshenkilön raportti on suositus, ei päätös, ja hallituksella on täysi oikeus poiketa siitä. Kysymys on kapeampi ja tarkistettavampi: mitkä raportin osat siirtyivät instrumentteihin, mitkä eivät, ja onko poikkeamille esitetty perustelua julkisissa asiakirjoissa.
Suhde SM-017:ään on kaksisuuntainen. SM-017 § 04 luokittelee Suomen mallin rivit fyysiseen rajoitteeseen (F) ja institutionaaliseen valintaan (I). Luokittelu on kestävä vain jos I-tapauksissa voidaan osoittaa päivätty valinta, jolle ei ole fyysistä estettä. Tämä muistio tuottaa ne tapaukset. Vastaavasti SM-017 tuo tähän vertailuaineiston: jos jokin naapurimaa tekee toisin fyysisesti vertailukelpoisissa oloissa, poikkeaman selittäminen fysiikalla ei onnistu.
Erillisyyden peruste on vanhenemisnopeus. SM-017 on poikkileikkaus, jonka pitää pysyä paikallaan. Tämä seuraa käynnissä olevaa prosessia, jonka kolme havaintoa muuttuvat viikkojen sisällä. Ne eivät kuulu samaan tiedostoon.
| Päivä | Tapahtuma |
|---|---|
| 18.6.2025 | Selvityshenkilön toimikausi alkaa; toimeksiantoon kuuluu arvioida datakeskusten tuottamaa lisäarvoa |
| 16.10.2025 | AFRY:n taustamallinnus valmistuu (Data center market study) |
| ~10/2025 | Hallitus linjaa budjettiriihessä sähköveron siirron veroluokasta II luokkaan I; verotuen poisto vahvistuu |
| 4.11.2025 | VN 2025:94 luovutetaan. Kärkisuositus on sähköverohuojennuksen jatkaminen korkean lisäarvon datakeskuksille |
| ~12/2025 | Talouspoliittinen ministerivaliokunta linjaa korvaavan tukimallin: enintään 30 M€/v (aiemmin puhuttiin ~47 M€:sta), ehtoina rekisteröityminen sekä hukkalämpö tai energiatehokkuus |
| 20.1.2026 | Tukilain säädöshanke asetetaan (VM005:00/2026) |
| 3.6.2026 | Sijoituslupalain luonnos lausunnolle (VN/15267/2024) |
| 8.6.2026 | EU:n uudistettu sijoitusten seuranta-asetus hyväksytään neuvostossa |
| 13.7.2026 | VM:n lausunto: sijoituslupalain resurssitarve on valtiontalouden näkökulmasta ongelmallinen |
| 16.7.2026 | Sijoituslupalain lausuntokierros päättyy |
| 1.7.2026 | Sähkövero nousee 0,05 → 2,24 snt/kWh |
| 10.8.2026 | Rekisteröintivelvoitteen säädöshanke asetetaan (TEM040:00/2026), esivalmisteluvaihe |
| 24.8.2026 | Kumpaakaan hallituksen esitystä (tuki, rekisteri) ei ole annettu eduskunnalle |
Kaksi ajallista suhdetta kannattaa lukea taulukosta suoraan. Kärkisuositusta koskeva päätös tehtiin ennen raportin luovutusta. Ja veronkorotus astui voimaan ennen kuin sitä kompensoiva instrumentti tai sen kelpoisuusehto oli säädetty.
Selvityshenkilön kolme välitöntä toimenpide-ehdotusta olivat sähköverohuojennuksen jatkaminen korkean lisäarvon datakeskuksille, fossiilittoman jouston järjestelmän luominen, sekä rekisteröintivelvoite. Ensimmäisen osalta hallitus oli jo päättänyt päinvastoin: veroluokan siirto oli esitetty lausunnoille keväällä 2025 ja linjattu riihessä lokakuussa 2025, eli ennen raportin luovutusta 4.11.2025. Toimikausi oli alkanut 18.6.2025.
Mitä tämä osoittaa: ei sitä että päätös olisi väärä, vaan että selvitystä ei käytetty päätöksen perusteena siltä osin kuin se koski sen keskeisintä yksittäistä kysymystä. Aikajärjestys sulkee pois mahdollisuuden että raportti olisi vaikuttanut siihen.
VN 2025:94 määrittelee korkean lisäarvon datakeskuksen kolmella osa-alueella: taloudellinen lisäarvo ja sääntelyn noudattaminen; rekisteröityminen viranomaiselle; sekä aktiivinen osallistuminen merkittävän jouston aikaansaamiseen kalleimpien hintojen ajanjaksoille.
Tukiohjelman ehdot ovat rekisteröityminen sekä hukkalämmön hyödyntäminen tai nykyistä sähköveroetua koskevaa lainsäädäntöä parempi energiatehokkuus. Kolmas osa-alue ei ole ehdoissa. Nimike "korkean lisäarvon datakeskus" siirtyi; sen määritelmästä katosi se osa, joka rajoittaisi operatiivista toimintaa jatkuvasti.
Avoin: onko joustoehto EU:n valtiontukisääntelyn kannalta ongelmallisempi kuin hukkalämpöehto. Tukiohjelman notifikaatiotilaa komissiolle ei ole julkisesti todennettavissa. Jos vastaus on kyllä, tämä havainto heikkenee olennaisesti. Sama kohta on SM-017 § 04:n empiirinen ankkuri.
Sähkövero nousi 1.7.2026. Tukilain hanke (VM005:00/2026, "laki palvelinkeskusten tuesta vuosina 2026–2036") asetettiin 20.1.2026, merkittiin kiireelliseksi ja budjettilaiksi, ja sen arvioitu esittelyviikko oli 16/2026 — itsessään jo korjattu arvio. Esitystä ei ole annettu. Rekisteröintivelvoitteen hanke (TEM040:00/2026) asetettiin vasta 10.8.2026 ja on esivalmisteluvaiheessa, vaikka rekisteröityminen on tuen ehto.
Mitä tämä osoittaa: järjestys, ei viivästys. Yksittäinen myöhästyminen olisi rutiinia. Se että kompensaation kelpoisuusehdon valmistelu aloitettiin kuusi kuukautta kompensaatiohankkeen jälkeen ja kuusi viikkoa kompensoitavan veronkorotuksen jälkeen, kertoo missä järjestyksessä osat on priorisoitu.
Raportin teksti toteaa, etteivät datakeskukset kykene päivistä viikkoihin tapahtuvaan joustoon. AFRY:n mallissa datakeskusten oletetaan joustavan alaspäin 5–20 % enintään yhden viikon ajan, kun hinta ylittää 200 EUR/MWh. Malli olettaa siis juuri sen kestoluokan jonka teksti sulkee pois — ja koko 125/400 M€ hyötyarvio nojaa siihen oletukseen.
Kaksi tarkennusta, jotka on esitettävä havainnon rinnalla. Jousto on mallinnettu hintareaktiivisuutena eli kulutuksen vähentämisenä, ei varavoimana. Ja Strong development -skenaariossa datakeskusten lisäkulutus kompensoidaan vastaavalla määrällä uutta maatuulivoimaa, joten hyöty on ehdollinen sille että tuulivoimaa rakennetaan uuden kuorman tahdissa. Malli laskee vain hintavaikutuksen; kulutuksen leikkaamisen kustannus operaattorille ei ole siinä mukana.
Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi ulkomaisten sijoitusten seurannasta ja lupamenettelyistä (VN/15267/2024, 3.6.2026) laajentaisi soveltamisalan greenfield-investointeihin ja nimeäisi datakeskukset erikseen. Nykyinen laki 172/2012 koskee vain olemassa olevien yritysten ostoja, joten datakeskusten greenfield-hankkeet ovat olleet lupasääntelyn ulkopuolella kokonaan.
Tämä ei sovi havaintojen 1–4 kuvioon, ja se on tässä nimenomaan siksi. Kriteeri kirjoitetaan instrumenttiin, kuormaluokka nimetään, ja kynnys on numeerinen. Muistio joka esittäisi vain samaan suuntaan osoittavat tapaukset olisi valikoiva samalla tavalla kuin se aineisto jota se tarkastelee.
Avoin: kynnysluku (uutislähteiden mukaan vähintään 100 MW potentiaalista sähkötehoa) on toissijaisesta lähteestä. Säädöstekstistä on tarkistettava kolme asiaa: miten potentiaalinen sähköteho määritellään, mikä määräysvallan kynnys laukaisee lupavelvollisuuden greenfieldissä, ja mitä seuraa jos ensimmäisen vaiheen 45 päivän määräaika ylittyy.
Esitysluonnos arvioi tarvittavan TEM:iin neljä ja Huoltovarmuuskeskukseen kuusi henkilöresurssia, eli 300 000 € ja 450 000 € toimintamenoihin, ja toteaa lisäksi että myös muut lausuntoja antavat viranomaiset — esimerkinomaisesti viisi ministeriötä ja viisi virastoa — tarvitsevat lisäresursseja. Näiden hallinnollisesta lisätaakasta ei esitetä riittävän tarkkaa arviota.
Valtiovarainministeriön lausunto (13.7.2026) pitää laajaa henkilöresurssien lisäämistä epärealistisena, viittaa hallituksen linjaukseen jonka mukaan lisätehtävien yhteydessä pääsääntöisesti luovutaan olemassa olevista tai tehostetaan niitä, ja toteaa lisäresurssitarpeen valtiontalouden näkökulmasta ongelmalliseksi. Ratkaisuksi esitetään päällekkäisen työn karsimista ja hallinnollisesti kevyempiä käytäntöjä.
Havainnoissa 1–4 kriteeri jätetään kirjoittamatta. Tässä se kirjoitetaan, mutta sen toimeenpanon kustannus poistetaan ennen kuin esitys on annettu. Rakenne on CN-004:n kalibraatioasymmetria puhtaassa muodossa: tuleva epäonnistuminen ei muutu kenenkään nykyiseksi päätöskustannukseksi, koska kustannus määritellään pois valmisteluvaiheessa.
Ja se on testattavissa. Ensimmäisen vaiheen 45 päivän määräaika tulee EU-asetuksesta; toisella vaiheella ei ole määräaikaa. Lakisääteinen määräaika ilman rahoitettua kapasiteettia tuottaa yhden kolmesta: määräaika ylittyy, käsittely muuttuu muodolliseksi, tai asioita siirretään toiseen vaiheeseen jolla ei ole määräaikaa. Kolmas on hallinnollisesti helpoin. Ennuste on tarkistettavissa Huoltovarmuuskeskuksen käsittelytilastoista vuodesta 2027 alkaen — ja vertailukohta on olemassa: nykylain mukaisia ilmoituksia oli 31 vuonna 2024 ja 41 vuonna 2025, käsittelyajat 52/58 ja 58/71 päivää.
Huom. suhdeluvusta: 750 000 €/v on koko nimetty valvontakoneisto ja tukiohjelma on enintään 30 M€/v. Molemmat ovat valtion vuosittaisia eriä ja suhde 2,5 % on laskukelpoinen, mutta ne eivät ole samaa budjettimomenttia eikä toinen rahoita toista. Luku on mittakaavan havainnollistus, ei laskutoimitus.
Muistio ei osoita tarkoitusta. Jokaiselle havainnolle on olemassa arkinen selitys: budjettiaikataulut, valmisteluresurssit, EU-sääntelyn reunaehdot, poliittinen kompromissi. Yksikään havainto ei yksinään todista mitään näitä vastaan.
Muistio ei myöskään osoita että toisin toimiminen olisi ollut ilmaista. Joustoehto olisi rajoittanut operaattoreita; sijoituslupamenettelyn täysi resursointi olisi maksanut; nopeampi valmistelu olisi tarkoittanut heikompaa valmistelua. Nämä ovat todellisia vastasyitä, eikä muistio ole punninnut niitä.
Mitä se osoittaa, on kapeampi ja se riittää: poikkeamille ei ole esitetty perustelua julkisissa asiakirjoissa. Joustoehdon poissulkemiselle ei löydy julkista perustetta. Rekisterihankkeen ajoitukselle ei löydy julkista perustetta. Perustelun puuttuminen ei ole todiste huonosta tarkoituksesta — mutta se on todiste siitä, ettei valintaa ole altistettu julkiselle arvioinnille, ja se on itsessään instituution ominaisuus.
Ja yksi havainto osoittaa vastakkaiseen suuntaan. Se ei kumoa muita, mutta se rajaa niistä tehtävän yleistyksen: kyse ei ole siitä että turvallisuus- tai järjestelmäkriteerejä jätettäisiin järjestelmällisesti kirjoittamatta, vaan siitä että ne kirjoitetaan yhteen instrumenttiin ja jätetään toisesta pois, eikä näiden kahden suhdetta ole missään perusteltu.