Hintaohjautuva ja siirtoehdollinen jousto ovat osin vastakkaisia — ja suomalainen datakeskuskeskustelu mallintaa vain edellistä
Datakeskusten joustokyvystä on Suomessa esitetty kolme kvantitatiivista arviota: AFRY:n mallinnus VN 2025:94:ää varten, LUT:n vertaisarvioitu tekno-ekonominen tarkastelu ja valtioneuvoston oma tiekartta. Kaikki kolme mallintavat hintaohjautuvaa joustoa: kulutus vähenee kun sähkö on kallista. Fingridin kahdesta omasta asiakirjasta luettuna kuva on toinen. Siirtohuiput osuvat nykyään halvan sähkön tunneille, joten hintaohjautuva jousto kasvattaa verkkoinvestointitarvetta — ja samaan aikaan siirtoehdollinen jousto, jota tarvitaan alle prosentissa vuoden tunneista, säästäisi noin 1000 kilometriä uutta 400 kV johtoa. Nämä ovat eri suureita, eivätkä ne ole toistensa likiarvoja. Muistio ei esitä omaa mallinnusta; se lukee viisi olemassa olevaa lähdettä ristiin ja nimeää erottelun, jota yksikään niistä ei tee.
Erottelu ei ole teoreettinen. Se syntyi kahden Fingridin asiakirjan välisestä näennäisestä ristiriidasta, joka ei ratkennut kummankaan sisältä.
Maksurakenneuudistuksen taustadokumentti (2.7.2026) perustelee, miksi joustava kulutus ei saa alennusta siirtomaksuista, ja sanoo suoraan että hintojen mukaan joustava kulutus kasvattaa investointitarpeita siirtoverkkoon. Sähköjärjestelmävisio 2040 (lokakuu 2025) puolestaan laskee, että joustoilla voidaan välttää noin 1000 johtokilometriä korkean kasvun skenaariossa.
Sama yhtiö, kymmenen kuukauden välein, vastakkaiset johtopäätökset joustosta. Ristiriita on näennäinen: dokumentit puhuvat eri suureesta. Mutta kumpikaan ei tee erottelua eksplisiittiseksi, eikä sitä tee yksikään joustohyötyä kvantifioivista lähteistä. Tämä muistio tekee sen.
| Hintaohjautuva jousto | Siirtoehdollinen jousto | |
|---|---|---|
| Laukaisin | Sähkön markkinahinta ylittää kynnyksen | Verkon poikkileikkauksen siirto lähestyy siirtokykyä |
| Tase | Energiamarkkina — kuluttajahinta, operaattorin sähkölasku | Verkko — vältetyt johtoinvestoinnit |
| Ajoitus | Kalliit tunnit: vähän tuulta, kylmä, tuonti rajalla | Korkean siirron tunnit: paljon tuulta pohjoisessa, sähkö halpaa |
| Kesto | Tunneista vuorokausiin, ajoittain pidempään | Terävä huippu, alle 1–3 % vuoden tunneista |
| Suunta | Vähennä kulutusta kun hinta on korkea | Vähennä kulutusta etelässä (tai kasvata pohjoisessa) kun siirto on huipussa |
| Osuvatko yhteen? | Pääosin eivät. Fingridin mukaan siirtohuiput esiintyvät tavanomaisesti nykyään juuri niinä aikoina, kun sähkö on edullista ja tuotantoa sekä kulutusta on paljon. Hintaohjautuva kuluttaja siirtää kulutuksensa juuri näihin tunteihin. | |
Seuraus: hintaohjautuva jousto siirtää kuormaa halvoille tunneille, ja halvat tunnit ovat siirron kannalta pahimpia. Tämä ei tee hintajoustosta hyödytöntä — sen hyöty on todellinen ja se realisoituu energiamarkkinalla. Mutta se tarkoittaa, ettei energiamarkkinalla mitattua joustohyötyä voi lukea verkkohyödyksi, eikä päinvastoin.
Taustamallinnus VN 2025:94:ää varten, julkaistu afry.com. Jousto on mallinnettu hintareaktiivisuutena: datakeskusten oletetaan vähentävän kulutustaan 5–20 % kun hinta ylittää 200 EUR/MWh, enintään yhden viikon ajan. Tulos Strong development -skenaariossa (2,5 GW, 2030): 20 % joustolla vuosihinta laskee 1,6 % ja kuluttajien kokonaissähkökustannus noin 125 M€. Kuivana vuonna 4,2 % ja noin 400 M€.
Verkkovaikutusta ei ole mallinnettu. Skenaariossa datakeskusten lisäkulutus kompensoidaan vastaavalla määrällä uutta maatuulivoimaa — mikä lisää nimenomaan pohjoista tuotantoa ja siten siirtotarvetta, mutta tätä ei lasketa.
Techno-economic feasibility of a renewable baseload power supply for data centers, Energy, elokuu 2026. Off-grid-järjestelmä: tuuli, aurinko, akku ja biokaasumoottori, ei verkkoa. Jouston arvo kvantifioituu vaatimuksen lievennyksenä: kun täyden kuorman tuntivaatimus lasketaan 8760:stä 8000:een — noin 8,7 % vuotuinen jousto — LCOE laskee 15–24 % ja varavoimatarve 1000 MW:sta 50–350 MW:iin.
Hyöty on hankkeen omassa taseessa, ei kuluttajan. Verkkoa ei ole mallissa lainkaan, joten siirtovaikutus on määritelmällisesti nolla. Tekijät toteavat itse, että pienikin verkkoliitäntä vähentäisi merkittävästi varavoiman ja akun tarvetta.
Selvityshenkilön raportti raportoi AFRY:n normaalivuoden luvun (noin 1,5 %). Se määrittelee korkean lisäarvon datakeskuksen kolmella osa-alueella, joista kolmas on aktiivinen osallistuminen merkittävän jouston aikaansaamiseen kalleimpien hintojen ajanjaksoille — eli eksplisiittisesti hintaohjautuva jousto.
Samalla raportin teksti toteaa, etteivät datakeskukset kykene päivistä viikkoihin tapahtuvaan joustoon, vaikka sen tilaama mallinnus olettaa enintään viikon mittaisia joustojaksoja. Tämä sisäinen jännite on käsitelty erikseen SM-018:ssa (havainto 4).
Perustelee, miksi joustava kulutus ei saa alennusta: joustava kuluttaja hyödyntää edullisia hintoja ja saa siitä merkittävää taloudellista hyötyä, ja koska siirtohuiput esiintyvät juuri edullisen sähkön aikaan, hintojen mukaan joustava kulutus kasvattaa investointitarpeita siirtoverkkoon.
Sama dokumentti kuitenkin toteaa, että mikäli pysyvä joustava liittymissopimus on vaihtoehto verkkoinvestoinnille, olisi perusteltua harkita lievennyksiä tehomaksuihin. Eli: hintajousto ei ansaitse alennusta, siirtoehdollinen jousto ansaitsisi. Erottelu on siis Fingridillä olemassa — mutta se on yhden alaviitteen mittainen eikä sitä ole nimetty.
Korkean kasvun skenaarioissa siirtotarve Keski-Suomen poikkileikkauksen yli nousee 17–18 GW:iin, noin viisinkertaiseksi nykyiseen noin 4 GW:n huippuun verrattuna. Pysyvyyskäyrän huippu on terävä: korkeimmat siirtotilanteet esiintyvät vain pienenä osuutena vuoden tunneista, mutta merkittävä osa vahvistustarpeista syntyy juuri niistä.
Jos siirtokyky rajataan tasoon johon nykyisellä investointitahdilla päästäisiin ja huiput hoidetaan joustoilla, tarvittava jousto on Sähköä dataksi -skenaariossa noin 4 GW ja alle 1 % vuoden tunneista; Vedystä valtavirtaa -skenaariossa noin 5 GW ja alle 3 %. Vältetty investointi on noin 1000 johtokilometriä 400 kV verkkoa. Yksi 400 kV johto kompensointeineen vastaa noin 1 GW lisäsiirtokykyä, ja yhden johtoinvestoinnin kesto on luvituksineen 6–8 vuotta.
125 M€ (AFRY, kuluttajaylijäämä), 15–24 % LCOE-alenema (LUT, hankkeen tase) ja 1000 johtokilometriä (Fingrid, verkkoinvestointi) ovat kolmen eri toimijan taseissa ja kahdesta eri joustolajista. Ne eivät ole yhteenlaskettavia eivätkä toistensa vahvistuksia. Jos joustohyötyä esitetään yhtenä lukuna, on kerrottava kenen taseesta ja kumman laukaisimen mukaan.
SM-018 (havainto 2) osoittaa, että VN 2025:94:n kolmiosaisesta lisäarvomääritelmästä pudotettiin tukiohjelman ehdoista juuri joustokriteeri. Tämä muistio tarkentaa havaintoa: pudotettu kriteeri oli hintaohjautuva jousto. Sen kirjaaminen ehdoksi olisi ollut verkon kannalta neutraali tai lievästi haitallinen. Aukko on siis edelleen olemassa, mutta se on eri aukko kuin miltä näytti: puuttuva ehto ei ole hintajousto vaan siirtoehdollinen jousto, jota kukaan ei ole ehdottanut ehdoksi.
SM-011:n kiintiö- ja joustoliityntämalli on rakenteeltaan siirtoehdollinen: liityntä ehdollistetaan verkon tilanteelle, ei hinnalle. Fingrid on itse esittänyt saman konseptin (joustava kantaverkkopalvelu, kesä 2024) ja nimennyt sen esteen: nykymalli, jossa Energiavirasto voi koska tahansa perua päätöksensä pysyvän joustavan liittymissopimuksen sallimisesta, muodostaa liian suuret riskit sekä verkkoyhtiön että asiakkaan kannalta. Este on siis sääntelyssä, ja se on nimetty julkisesti.
Vision herkkyystarkastelu alueellisesta tuotantotariffista: kokonaissiirtomäärä laskee ja siirtokapasiteetin ylittävien tuntien määrä vähenee hieman, mutta korkeimpiin huippuihin yksinkertaisella tariffimuutoksella ei ole juuri vaikutusta. Tariffi lyhentää siirtomatkoja ja pienentää häviöitä, mutta sitova ongelma on huipuissa. Tämä korjaa ACI:n aiempaa oletusta, jossa sijaintihinnoittelua on käsitelty puuttuvana pääratkaisuna.
Muistio ei osoita hintaohjautuvaa joustoa hyödyttömäksi. Sen hyöty energiamarkkinalla on mallinnettu kahdessa riippumattomassa lähteessä ja se on todellinen. Väite on kapeampi: se hyöty ei ole verkkohyötyä, eikä sitä pidä esittää sellaisena.
Muistio ei myöskään osoita, että siirtoehdollinen jousto olisi datakeskuksille toteutettavissa. Sähköä dataksi -skenaariossa Fingrid olettaa nimenomaan, etteivät datakeskukset jousta lainkaan. Kysymys siitä, mitä laskentakuorman keskeyttäminen maksaa operaattorille, on avoin kaikissa käsitellyissä lähteissä — myös tässä.
Ja erottelun jyrkkyys on tarkistettava. Väite "siirtohuiput osuvat halvoille tunneille" on Fingridin toteamus nykytilasta, ei mallinnettu jakauma. Jos tuotantorakenne muuttuu siten että hintapiikit ja siirtohuiput alkavat osua yhteen, koko erottelu heikkenee. Tämä on mitattavissa: siirtotason ja hintatason korrelaatio poikkileikkauksen yli.