Suomi on SE1:n ylijäämän ja Baltian vajeen välissä — ja alueen talvivarmuus nojaa kahteen merenalaiseen yhteyteen ja yhteen Neuvostoliiton aikaiseen varastoon
SM-020 purki Suomen tuontiriippuvuuden yhteyksittäin ja TN-024 kotimaisen tuotannon laitoksittain. Tämä muistio siirtää tarkastelun alueeseen. Suomi on ketjun SE1 → FI → EE → LV → LT keskimmäinen lenkki: se tuo pohjoisesta ja vie etelään samoina tunteina. Svenska kraftnätin mallissa SE1:n vienti Suomeen kattaa noin 87 % tunneista vuonna 2026 ja noin 43 % vuonna 2030, ja Suomen vienti Viroon kattaa noin 93 % ja noin 67 %. Talven 2025–26 mitatuista 2 904 tunnista niinä tunteina, joina Suomi toi pohjoisesta eniten, Suomi vei Viroon 92 % tunneista, keskimäärin 582 MW. Kaasussa alueen ainoa maanalainen varasto on Latvian Inčukalns, jonka Neuvostoliitto rakensi 1966–1968 tasaamaan Baltian ja Luoteis-Venäjän talvikulutusta. Molemmat merenalaiset yhteydet Suomeen, Estlink 2 ja Balticconnector, ovat vaurioituneet vuosina 2023–2024. Muistio päättyy vertailuun: Suomen tuonnin kehityksen tarkin julkinen kuvaus on Svenska kraftnätin, ei Fingridin.
Muistio on synteesi. Se ei tee omaa riittävyysmallinnusta. Ainoa oma laskenta on § 02:n mittaus Estlinkin suunnasta Suomen suurimman tuonnin tunteina. Kaikki mallinnetut luvut ovat lähteidensä omia, ja ne on merkitty. Merkinnät: [M] mitattu tai julkaistu, [L] laskettu, [A] arvio, [—] tuntematon.
Muistio kuvaa, se ei arvioi. Se ei väitä, että jokin kantaverkkoyhtiö toimisi huonosti. Se kertoo, mitä kukin julkaisee, mitä luvut sanovat rinnakkain luettuina ja mihin kohtiin alueen talvivarmuus nojaa.
Svenska kraftnätin KMA2025 (maaliskuu 2026) mallintaa pohjoismaiset ja Baltian kauppavirrat 35 sääaineistovuodelta. Suomen kaksi rajaa näyttävät samansuuntaisen kehityksen:
| Vuosi | SE1→FI netto, TWh | Tunteja SE1→FI | Tunteja FI→EE |
|---|---|---|---|
| 2026 | +10 | ~87 % | ~93 % |
| 2027 | +8 | ~77 % | ~83 % |
| 2028 | +4 | ~61 % | ~79 % |
| 2029 | +1 | ~53 % | ~70 % |
| 2030 | −1 | ~43 % | ~67 % |
Nettovirta: KMA2025 s. 25 [M]. Tuntiosuudet luettu pysyvyyskäyrien nollakohdista, KMA2025 s. 60, tarkkuus noin ±3 prosenttiyksikköä [L].
Suomi menettää ylijäämää pohjoisesta nopeammin kuin eteläinen veto heikkenee. Vuonna 2030 SE1 vie Suomeen alle puolet tunneista, mutta Suomi vie Viroon yhä noin kaksi kolmasosaa tunneista. Kapasiteetti ei ole mallissa rajoite, sillä SE1–FI-raja on ±2 000 MW koko jakson. Rajoite on se, että pohjoisella ei ole enää ylijäämää annettavaksi. SvK:n oma tiivistys: ”SE1 nettoimporterar från norra FI i 2030.”
Etelässä veto on rakenteellinen. Viro toi vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä 41 % kulutuksestaan (1 064 / 2 568 GWh) [M]. Eleringin toimitusvarmuusraportin mukaan Viron säädettävää kapasiteettia on 851 MW vuonna 2028 tarpeen ollessa 1 200 MW, 751 MW vuonna 2030 tarpeen ollessa 1 300 MW ja 976 MW vuonna 2035 tarpeen ollessa 2 100 MW [M]. Liettua toi vuonna 2024 vajaan puolet kulutuksestaan, ja ENTSO-E:n ERAA 2024 antaa sille Baltian suurimman riskin vuosille 2026 ja 2028, noin 11 tuntia odotettua tehovajetta vuodessa [M]. Latviasta noin 60 % on jokivesivoimaa, jonka rajoite on virtaama.
Kansallisten riittävyysarvioiden otsikkoluvut nojaavat toisiinsa. Fingridin talviarviossa erittäin kylmän ja tyynen päivän noin 3,2 GW:n vaje katetaan ”Ruotsista ja Virosta tuotavalla sähköllä”. Viro puolestaan toi Q1/2026 yli 40 % kulutuksestaan, pääosin Suomesta ja Pohjoismaista. Mallit ovat johdonmukaisia, koska sekä Fingrid että ERAA ratkaisevat virran suunnan koko Euroopan tuntimallissa. Otsikkolukujen rinnakkainen luenta sen sijaan antaa ymmärtää, että samat megawatit riittävät kahteen suuntaan. Kysymys on mitattavissa: mihin suuntaan Estlink kulki niinä tunteina, joina Suomi toi eniten?
Nettotuonti (DS 194) sisältää itse Estlinkin: kun Suomi vie Viroon, nettotuonti pienenee. Siksi tuontitunnit on valittu pohjoisen bruttotuonnin mukaan, eli nettotuonti + vienti Viroon = tuonti Ruotsista ja Norjasta. Nettotuonnin mukainen valinta on mukana vertailuna.
| Tunnit | n | Tuonti pohjoisesta, MW | FI→EE, MW (ka) | Tunteja, jolloin FI vie Viroon |
|---|---|---|---|---|
| Kaikki, 1.12.2025–31.3.2026 | 2 904 | 1 759 | 797 | 95,8 % |
| Pohjoisen tuonnin ylin kymmenys (≥ 3 010 MW) | 291 | 3 086 | 582 | 91,8 % |
| Pohjoinen tuonti ≥ 3 200 MW | 15 | 3 232 | 531 | 86,7 % |
| Vertailu: nettotuonti ≥ 3 000 MW | 46 | (netto 3 133) | −71 | 21,7 % |
Fingrid DS 194 ja DS 180, 3 min → tuntikeskiarvot, 2 904 tuntia ilman aukkoja. Etumerkit: Fingridin konventio positiivinen vientiin, nettoluku käännetty tuonniksi. Tarkiste: SM-020:n 753 tunnin jaksolla sama aineisto antaa vienniksi Viroon 687 MW ja 93,8 % tunneista (SM-020: 681 MW, 94 %). [M] / [L]
Kun Suomi toi pohjoisesta eniten, se vei Viroon 92 % tunneista, keskimäärin 582 MW, eli noin viidenneksen pohjoisesta tuonnistaan. Suomi ei siis ole ollut ketjun päätepiste vaan välittäjä myös syvimmän oman tarpeensa hetkellä. Estlink kääntyi vain nettotuonnin syvimmissä tunneissa (≥ 3 000 MW netto, 46 tuntia), joista 78 %:ssa Viro vei Suomeen. Tämä valinta on osin mekaaninen, koska nettotuonti on suurin juuri silloin, kun vienti Viroon on pienin. Talven suurin nettotuontitunti oli 30.1.2026 klo 19 Suomen aikaa: tuonti 3 420 MW, ja samalla tunnilla Viro vei Suomeen 211 MW.
Havainto tarkentaa SM-020:n tulosta. SM-020 mittasi, että Suomi vei Viroon keskimäärin 681 MW ja 94 % tunneista koko 753 tunnin tuontijakson ajan (17.1.–17.2.2026). Tämä muistio osoittaa, että sama pätee myös jakson syvimpiin tunteihin. Suomi on toiminut Baltian puskurina samaan aikaan, kun se itse on ollut riippuvainen tuonnista. Kyse on hintakytkennästä, ei päätöksestä: kun Suomen hinta on alempi kuin Viron, virta kulkee etelään riippumatta siitä, paljonko Suomi itse tuo.
| Maa | Järjestely | Päättyy | Jatko |
|---|---|---|---|
| Suomi | Huoltovarmuuskeskuksen tuotantovaraus, Meri-Porin hiililauhde 565 MW, vakavien kriisi- ja häiriötilanteiden varalle | 31.12.2026 | Laitos palaa markkinalle väliaikaisesti alkuvuonna 2027 (Fingrid). Kivihiilen käyttö kielletään 2029. Markkinan ulkopuolinen reservi putoaa 1 533 → 968 MW (TN-024) |
| Viro | 1 000 MW:n säädettävän kapasiteetin valmiusvelvoite (öljyliuske), noin 35 M€/v | vuoden 2026 loppu | Kiistanalainen. Enefit Power: öljyliuskevoimalat ovat vuodesta 2027 ainoat reservien tarjoajat. Kapasiteettimekanismin kilpailutus noin 2030 |
| Liettua | Ei virallista kapasiteettimekanismia (IEA 2025). Kruonis 900 MW pumppuvoima, Elektrėnai 455 MW kaasu, akut 200 MW | — | Toinen Puolan-yhteys siirtynyt 2031:een, merituuli 2033:een (ERAA 2024) |
Suomen ja Viron varmuusjärjestelyt päättyvät samana päivänä. Lähteistä ei löydy mainintaa siitä, että järjestelyjä olisi koordinoitu keskenään. [—] Kruonis on energiarajoitteinen: se tasaa tunteja, ei viikkoja. Ketjun eteläpää nojaa siis samaan kylmään ja tyyneen jaksoon kuin pohjoispää.
Suomen ja Baltian yhteismarkkinalla on yksi maanalainen kaasuvarasto: Inčukalns Latviassa, noin 40 km Riiasta koilliseen. Tutkimukset aloitettiin 1962. Rakentaminen alkoi Neuvostoliiton ministerineuvoston määräyksestä 26.5.1966 ja valmistui 9.8.1968. Kesällä 1969 varastoon pumpattiin ensimmäiset 92 miljoonaa kuutiometriä kaasua, joka tuli tuolloin Ukrainasta. Varasto on huokoinen hiekkakivikerros 700–800 metrin syvyydessä kaasutiiviiden kerrosten välissä, eli akviferivarasto. Suurin kaasumäärä on 4,47 mrd m³, josta aktiivikaasua 2,32 mrd m³. Conexus arvioi teknisen kapasiteetin kaudelle 2026/27 olevan 24,4 TWh. [M]
Varasto on osa Neuvostoliiton luoteista kaasujärjestelmää. Kaasu tuli putkea pitkin vain huhti–syyskuussa, jolloin se kattoi Latvian kulutuksen ja täytti varaston. Talvella koko Latvian ja Viron kulutus katettiin varastosta, ja varasto toimitti lisäksi kaasua Luoteis-Venäjälle, erityisesti Pietariin, joka ei saanut talvella riittävästi kaasua Venäjän omasta järjestelmästä (Cambridgen EPRG 2010, Latvijas Gāzen vuoden 2008 aineiston perusteella). [M] Vielä helmikuun pakkasjaksolla, todennäköisesti 2018, Conexus toimitti varastosta kaasua Latviaan, Liettuaan, Viroon ja Venäjälle. [M]
| Kausi | Varaston täyttö |
|---|---|
| 1969 | Ensimmäinen täyttö: 92 milj. m³ Ukrainasta |
| 1970–2021 | Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän putkikaasu |
| H1 2022 | Siirtymä: venäläistä 2,7 TWh (−71 %), Klaipėdan LNG:tä 6,5 TWh (13-kertainen) |
| 2023– | Latvia kielsi venäläisen kaasun 1.1.2023. Täyttö LNG:llä kolmea reittiä: Klaipėda (Liettua), Inkoo (Suomi) Balticconnectorin ja Viron kautta sekä GIPL Puolasta. H1 2023: Liettuasta 9,2 TWh, Virosta 2,2 TWh |
Rakenne on säilynyt, lähde on vaihtunut. Neuvostoliiton vuonna 1968 rakentama kausivarasto, jonka tehtävä oli tasata Leningradin ja Baltian talvea venäläisellä kaasulla, tasaa nyt Suomen ja Baltian talvea amerikkalaisella ja norjalaisella LNG:llä. Suomen noin 1 537 MW:n kaasulla toimiva lämpövoima (TN-024) nojaa talvella tähän varastoon, koska Suomella ei ole omaa maanalaista varastoa. Varaston fyysinen luonne tuo sen talvivarmuuteen oman rajoitteen: akviferin purkuteho laskee, kun varasto tyhjenee. Helmikuun pakkasjaksolla purkukyky laski 190 000 MWh:sta vuorokaudessa 165 000 MWh:iin, ja ilman huutokaupattua lisäkapasiteettia se olisi ollut 81 000 MWh, mikä ei olisi riittänyt edes Latvian omaan kulutukseen (Conexus). [M] Pitkä kylmä talvi osuu siihen kohtaan, jossa purkukyky on heikoin.
Suomessa on neljä LNG-tuontiterminaalia. Vain kaksi niistä on liitetty kansalliseen siirtoverkkoon.
| Terminaali | Varasto | ≈ energia | Siirtoverkkoon | Rooli |
|---|---|---|---|---|
| Inkoo, FSRU Exemplar (Gasgrid, vuokra 2022–, 10 v) | 68 000 t | ~1,05 TWh | kyllä, ~140 GWh/vrk | Pääsyöttö. Kapasiteetti jaetaan sloteina markkinaehtoisesti, pyyntöjen suhteessa. Huoltovarmuusperustetta tai talvivarausta ei ole. Pitkäaikaisessa jaossa vuodelle 2027 varattiin kaksi slottia (10/2025) |
| Hamina LNG (Alexela, Wärtsilä; 10/2022) | 30 000 m³ | ~0,19 TWh | kyllä, 4,8 GWh/vrk | Ainoa verkkoon liitetty maalla oleva terminaali |
| Manga LNG, Tornio (Outokumpu, SSAB, EPV Energia, Gasum) | 50 000 m³ | ~0,31 TWh | ei, paikallinen teollisuusverkko | Terästeollisuus, bunkkeri, rekat sekä EPV:n 43 MW:n kaasumoottorivoimala Röyttässä (1.4.2026) |
| Pori, Tahkoluoto (Gasum, 2016) | 28 500 m³ | ~0,18 TWh | ei, teollisuusalueen putki | Teollisuus, bunkkeri, rekat |
| Vertailu: Inčukalns | — | 24,4 TWh | Balticconnectorin takana | Kausivarasto |
Energia on laskettu karkeasti 1 m³ LNG ≈ 6,3 MWh [L]. Varastot ja liitännät: Gasum, Hamina LNG, Manga LNG, Gasgrid [M].
Suomen koko LNG-varastointi on noin 1,7 TWh, eli noin 7 % Inčukalnsista. Siirtoverkkoon kytkettyä varastoa on noin 1,2 TWh. Suomen kaasuvarmuus on siksi virtausta, ei varastoa: se nojaa siihen, että lastit saapuvat Inkooseen ja Haminaan, ja Inčukalnsiin Balticconnectorin kautta. Tornion ja Porin terminaalit eivät ole siirtoverkossa, mutta Tornio ei palvele pelkkää teollisuutta. EPV Energian 43 MW:n kaasumoottorivoimala Röyttässä otettiin käyttöön 1.4.2026 nimenomaan sähköntuotannon joustoon kylminä ja vähätuulisina jaksoina, ja se saa kaasunsa Mangan paikallisverkosta. Laitos on siis kokonaan kansallisen kaasuverkon ulkopuolella, ja sen polttoainevarmuus on Perämeren LNG-lastien varassa. EPV teki heinäkuussa 2026 investointipäätöksen toisesta, 40–45 MW:n kaasumoottorivoimalasta Lappeenrannan Mertaniemeen, joka on siirtoverkon piirissä. Nämä ovat Suomen ensimmäiset nimenomaan joustavaan sähköntuotantoon rakennetut kaasuvoimalat. Muu 1 537 MW:n kaasukapasiteetti on pääosin CHP:tä (TN-024). Karkeasti laskien tuon kapasiteetin polttoainetarve täydellä teholla on noin 90 GWh/vrk [L]. Se mahtuu Inkoon päiväkapasiteettiin, mutta vain, jos slotit on varattu ja lastit ovat perillä.
| Laitos | MW | Kaasun lähde | Tila |
|---|---|---|---|
| Tornio, Röyttä | 43 | Manga LNG, paikallisverkko | Käytössä 1.4.2026 |
| Lappeenranta, Mertaniemi | 40–45 | Siirtoverkko | Investointipäätös 1.7.2026 |
| Kotka, Mussalo | 40–45 | Siirtoverkko tontin vieressä. Hamina LNG noin 20 km | Esisopimus ja vuoden varaus kaupungin kanssa. Luvat ja suunnittelu noin 2 v, rakentaminen noin 2 v. Investointipäätös myöhemmin |
| Oripää | — | — | Suunnitteilla |
Kaikkiaan noin 130–175 MW nopeasti käynnistyvää kaasuvoimaa, josta 43 MW on käytössä ja loput aikaisintaan 2027–2030. [L] Mittakaavan hahmottamiseksi: Meri-Porin 565 MW poistuu viimeistään kivihiilikiellon myötä 2029, Fingridin lämpövoimaluku laskee 6 305 MW:sta 5 699 MW:iin vuoteen 2030 (TN-024), ja Viro tarvitsee Eleringin mukaan 800–1 000 MW uutta säädettävää kapasiteettia. Suunta on oikea, mutta mittakaava on murto-osa poistuvasta. Kaikki uudet laitokset nojaavat samaan LNG-ketjuun kuin § 04:n muu kaasu.
LNG-lastien alkuperä (pääosin Yhdysvallat ja Norja) on tarkistettava terminaalitilastoista [A]. Qatarin LNG:tä ei juuri tule Itämerelle, mutta kaikki LNG hinnoitellaan samassa TTF-markkinassa. Hormuzinsalmen sulku 28.2.2026 nosti TTF:n 30 €/MWh:sta yli 60 €/MWh:iin, vaikka yksikään lasti ei ollut matkalla Klaipėdaan.
| Yhteys | Vika | Vaikutus |
|---|---|---|
| Balticconnector (kaasu, FI–EE) | Ankkurivaurio lokakuussa 2023, käytössä uudelleen huhtikuussa 2024 | Suomi oli yli puoli vuotta ilman yhteyttä Inčukalnsiin |
| Estlink 2 (sähkö, FI–EE, 650 MW) | Vaurio joulukuussa 2024, kaupallinen käyttö palasi 2025 | Hinnat nousivat Virossa ja Liettuassa. Suomen ja Viron välisen kaapelin vika näkyi kahden maan päässä |
Alueen talven energiavarmuus, niin sähkö kuin kaasu, kulkee Suomenlahden pohjan kautta. ERAA 2024:n Liettuan maakommentti nimeää merikaapelien vaurioriskin erikseen seikaksi, joka on otettava huomioon tulevissa arvioissa. [M]
SM-020, TN-024 ja tämä muistio ovat joutuneet hakemaan Suomen tuontiriippuvuuden tulevan kehityksen Svenska kraftnätin raporteista. Syy näkyy siitä, mitä kumpikin kantaverkkoyhtiö julkaisee:
| Fingrid, talven riittävyysarvio 9/2026 | Svenska kraftnät, KMA2025 3/2026 | |
|---|---|---|
| Aikajänne | Yksi talvi | Viisi vuotta, 2026–2030 |
| Tulos | Yksi piste: 15,2 GW kulutus, 12 GW tuotanto, 3,2 GW tuonti | Jakaumat 35 sääaineistovuodelta |
| Tuotantolajit stressitunnilla | Ei eritelty | Asennettu kapasiteetti lajeittain, Suomen osalta Fingridin luvuilla |
| Rajayhteydet | 3,2 GW yhteensä, ”Ruotsista ja Virosta” | Pysyvyyskäyrät yhteyksittäin, myös SE1–FI ja FI–EE. Rajoittavat verkkoelementit ja varjohinnat |
| Suomen tuonnin kehitys 2030 | ”Uhkaa heikentyä merkittävästi 2020-luvun lopulla” | Nettovirran käänne SE1:n tuonniksi Suomesta vuonna 2030 lukuina |
Suomen tuontiriippuvuuden tarkin julkinen ennuste tulee Ruotsista, ja se rakentuu osin Fingridin omista kapasiteettiluvuista. Viron Elering on kolmas vertailukohta: se julkaisee säädettävän kapasiteetin vajeen megawatteina ja vuosina (851 / 1 200 MW vuonna 2028). Suomessa vastaavaa julkista lukua ei ole. Tämä ei kerro Fingridin mallien laadusta, sillä ne ovat tuntitason eurooppalaisia malleja. Se kertoo siitä, mikä osa niiden tuloksista on julkista.
[—][—][A][—]