Helmikuu 2029

Pääministeri

Pääministeri seisoi eduskunnan edessä. Toimittajat olivat kerääntyneet, kamerat valmiina. Kysymys oli yksinkertainen.

"Miksi sähkö on kallista, ja miksi sitä ei aina ole?"

Pääministeri katsoi suoraan kameraan. Hänen ilmeensä oli vakaa, rauhallinen, sellainen jota harjoitellaan peilin edessä kunnes se näyttää aidolta.

"Suomi on sitoutunut puhtaaseen energiaan. Olemme edelläkävijöitä tuulivoimassa. Datakeskusinvestoinnit tuovat työpaikkoja ja verotuloja. Markkinat toimivat — hintasignaali ohjaa kulutusta ja investointeja. Hallitus seuraa tilannetta tarkasti."

Toimittaja yritti kysyä kapasiteettimekanismista.

Pääministeri nyökkäsi. "Seuraava kysymys."

Energiavirasto

Tiedotustilaisuudessa virkamies luki kalvoilta.

"Sähkön riittävyys on haastavaa, mutta hallittavissa. Kulutusjousto on keskeisessä roolissa. Suosittelemme kotitalouksia ajoittamaan sähkönkäyttönsä edullisemmille tunneille."

Toimittaja kysyi: "Mitä tarkoittaa haastavaa?"

Virkamies katsoi kalvoa, jota ei ollut. "Se tarkoittaa, että tilanne vaatii erityistä huomiota."

"Onko sähköpulan riski olemassa?"

"Riski on kohonnut, mutta järjestelmä on vakaa."

"Kuinka kohonnut?"

Virkamies ei vastannut. Hän sanoi: "Seuraava dia."

Fingrid

Käyttöpäällikkö — harmaantunut insinööri joka oli nähnyt järjestelmän kehittyvän 1980-luvulta asti — seisoi valvomossa.

Hän katsoi lukuja. Hän tiesi, mitä ne tarkoittivat. Hän oli tiennyt jo vuosia.

Nuorempi kollega tuli viereen. "Mitä me teemme?"

"Pidämme verkon pystyssä. Niin kauan kuin voimme."

"Entä sitten?"

"Sitten toivomme, että tuulee."

Elinkeinoelämän edustaja

Elinkeinoelämän edustaja kirjoitti kolumnin.

"Suomen sähkömarkkina on toimiva. Hintapiikit ovat normaali osa markkinataloutta. Ne ohjaavat investointeja sinne, missä niitä tarvitaan. On lyhytnäköistä vaatia valtion puuttumista markkinan toimintaan. Suomi tarvitsee ennustettavuutta, ei poliittisia interventioita."

Kolumni julkaistiin. Sitä jaettiin sosiaalisessa mediassa.

Kukaan ei kysynyt, miksi ennustettavuus ei ollut tuottanut kapasiteettia.

Kansalainen

Kansalainen avasi sähkölaskunsa. Se oli kolminkertainen viime vuoteen verrattuna.

Hän katsoi sitä pitkään. Sitten hän katsoi ikkunasta ulos. Pakkasta oli 28 astetta. Tuulimittari ei liikkunut.

Hän laittoi villapaidan päälle. Toisenkin. Hän mietti, olisiko sittenkin pitänyt ostaa se aggregaatti.

Hän ei tiennyt, mikä on EPP. Hän ei tiennyt, mikä on SE1. Hän tiesi vain, että sähkö on kallista, eikä hän voi sille mitään.

Hän maksoi laskun.

Mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä.

Vatanen ja Koistinen

Pohjois-Savossa Vatanen istui keittiössään. Monitori oli auki. Hän oli tankannut aggregaatin viikko sitten. Hän oli ostanut ruokaa. Hän oli varautunut.

Koistinen tuli ovelle. "Se on korkealla."

"On."

"Mitä ne sanoo?"

Vatanen luki otsikot ääneen. "Pääministeri: Markkinat toimivat. Energiavirasto: Tilanne on haastava. Fingrid: Verkko on vakaa."

Koistinen katsoi häntä. "Ne sanoo samaa kuin aina."

"Niin."

Hiljaisuus.

"SM-006 sanoi 2028", Koistinen sanoi.

"Niin sanoi."

"Se osui."

"Osui."

He istuivat. Ulkona pakkanen kiristyi. Järvi oli jäässä, paksusti, mutta sen alla vesi liikkui yhä — hitaasti, varmasti, odottaen kevättä joka tulisi joka tapauksessa.

ACI:n toimistolla

Helsingissä, Sörnäisissä, nainen katsoi monitoria. EPP 0,78. Hän oli nähnyt sen nousevan. Hän oli kirjoittanut muistiot. SM-006. SM-007. Kaikki.

Hän otti kahvia. Mustaa, kuten aina.

Toinen tutkija tuli huoneeseen. "Ne kysyy, miksi me teemme tätä. Kukaan ei kuuntele."

Nainen katsoi ikkunasta ulos. Sörnäisten satamaan satoi lunta.

"Koska", hän sanoi, "jonain päivänä joku kysyy: miksi kukaan ei varoittanut. Ja silloin meillä on vastaus."

"Mikä?"

"Varoitimme. Tässä ovat muistiot. Tässä on päivämäärä."

Toinen tutkija katsoi häntä. "Se ei auta ketään."

"Ei. Mutta se on totta."