Kuinka rationaaliset päätökset tuottavat yhdessä institutionaalisesti näkymättömän systeemiriskin
Versio 0.1 · Kesäkuu 2026 · Domainit D-1 · D-3 · D-4
Perustuu: SM-007 · SM-006 · SM-014 · CN-028 · CN-007
ACI:n analyyttinen kehikko toimii 1–2 abstraktiotasoa yli PLEXOS- tai ENTSO-E-tyyppisen sähköjärjestelmäsimuloinnin. Käsitteet kuten "compound stress" tai "decision window" eivät ole suoraan MW- tai MWh-muuttujia — ne kuvaavat systeemisen riskin rakennetta ilman yksikkösitoumusta.
Insinööritason kytkentä: DA-001 §03 tarjoaa signaalien muunnoksen MW-muuttujiksi. ENTSO-E ERAA on ainoa virallinen kapasiteettiriittävyysanalyysi. ACI ja ENTSO-E mittaavat samoja ilmiöitä eri abstraktiotasolla — ne eivät korvaa toisiaan.
SM-006:n 2028-ikkuna rakentuu kolmesta samanaikaisesta kehityskulusta joista jokainen on yksin hallittavissa mutta yhdessä ne sulkevat päätösikkunan.
| Kehityskulku | Nopeus | Nykytila (2026) | Suunta |
|---|---|---|---|
| Kuormarakenne | Nopea (1–3v) | 500 000 MW liittymäkyselyissä, puolet datakeskuksilta. Q1/2025 kulutus +10,1%. Etelä-Suomi liittymärajoitukset 2027 asti. | Yksisuuntainen ↑ |
| Omistusrakenne | Hidas mutta pysyvä (5–10v) | 50+ kuntakauppaa 2018–2026. Macquarie/Allianz omistaa Elenian. CapMan, Alfa Energy laajenevat. | Peruuttamaton → |
| Säätökapasiteetti | Hidas (5–15v) | 400 MW CHP poistunut Helsingistä. Ehdollinen liityntäsopimus 250 MW+ kohteille — Fingridin institutionaalinen myönnytys. | Yksisuuntainen ↓ |
Empiirinen pohja: CN-028 dokumentoi omistussiirtymän yksityiskohtaisesti — 50+ kuntakauppaa, ostajaprofiilit (Elenia/Macquarie, CapMan, Alfa Energy), Thames Water -vertailu ja sääntelyaukko. SM-015:n silmukan askeleet 3–5 ovat CN-028:n kuvaamat tapahtumat mekanistisessa kontekstissaan.
Empiirinen pohja: CN-028 dokumentoi omistussiirtymän — 50+ kuntakauppaa, Elenia/Macquarie, Thames Water -vertailu. SM-015:n askeleet 3–5 ovat CN-028:n tapahtumat mekanistisessa kontekstissaan.
Nämä kolme kehityskulkua eivät ole rinnakkaisia — ne muodostavat itseään vahvistavan silmukan jossa jokainen rationaalinen päätös tekee seuraavan rationaalisen päätöksen todennäköisemmäksi ja väistämättömämmäksi.
Silmukka vahvistaa itseään. Jokainen kierros tekee seuraavasta kierroksesta todennäköisemmän. Kukaan ei omista silmukkaa kokonaisuutena — jokainen toimija näkee vain oman askeleensa.
| Toimija | Rationaalinen tavoite | Mitä ei näe / omista |
|---|---|---|
| Kunta | Verotulot, tase, elinvoima | Silmukan kokonaissuunta, huoltovarmuuden heikkeneminen |
| Fingrid | Kantaverkon kapasiteetti ja toimintavarmuus | Jakeluverkon omistusrakenne, kaukolämpöverkon tila |
| Elenia / PE-rahasto | Säännelty tuotto, exit-arvo | Huoltovarmuus, Layer 3 -suoja — ei niiden tehtävä |
| Datakeskus / Layer 1 | Varma sähkö, oikea hinta | Järjestelmätason jousto — PPA hoitaa heidän osansa |
| Energiavirasto | Hinnoittelun kohtuullisuus | Velkarakenne, investointitaso, omistusrakenteen pitkän tähtäimen vaikutus |
| TEM / LVM | Energiapolitiikan kokonaisuus | Kuntien kahden liikkeen strategia, sen kumulatiivinen vaikutus |
Mandaattien hajautuminen on CN-007:n kolmen vajeen malli käytännössä: kukaan toimija ei omista silmukan kokonaisuutta, joten kukaan ei voi katkaista sitä yksipuolisesti.
SM-007:n konvergenssilöydös toteaa: kriittiset järjestelmät eivät epäonnistu koska ratkaisut ovat tuntemattomia — ne epäonnistuvat koska päätösikkuna sulkeutuu ennen kuin institutionaalinen vastaus ehtii muodostua.
Poliittinen palautesilmukka on näkymätön kolmesta syystä:
Ajallinen hajaantuminen. Kunta tekee kaavoituspäätöksen tänään. Datakeskus rakentaa kolmen vuoden päästä. Energiayhtiö myydään viiden vuoden päästä. PE-rahaston velkavipu näkyy kymmenen vuoden päästä. Kukaan yksittäinen päättäjä ei näe koko ketjua omalla toimikaudellaan.
Toimivaltarajojen ylittäminen. Kaavoitus on kunnan asia. Sähköverkko on Energiaviraston asia. Kantaverkko on Fingridin asia. Huoltovarmuus on HVK:n asia. Silmukka kulkee kaikkien näiden rajojen läpi — se ei kuulu kenellekään.
Jokainen päätös on puolusteltavissa erikseen. Kunta voi perustella jokaisen kaavoituspäätöksensä ja jokaisen myynnin erikseen. Fingrid voi perustella investointiohjelmansa. PE-rahasto noudattaa sääntöjä. Yhdessä nämä tuottavat tuloksen jota kukaan ei olisi erikseen hyväksynyt.
Fingridin investointiohjelma 2026–2035 on välttämätön. Mutta se vastaa kysymykseen "miten kantaverkon kapasiteetti riittää kasvavalle kuormalle" — ei kysymykseen "miten järjestelmän kokonaiskestävyys säilyy kun säätökapasiteetti poistuu ja omistusrakenne hajautuu."
Kantaverkon vahvistaminen siirtää sähköä tehokkaammin — mutta ei tuota joustoa eikä palauta operatiivista kontrollia kunnille. 8% maksunkorotus 2026 siirtää investointikustannukset niille joilla ei ole PPA-sopimusta — Layer 3:lle ja kotitalouksille. Tämä vahvistaa allokointikaskadia, ei heikennä sitä.
Ehdollinen liityntäsopimus 250 MW+ kohteille on institutionaalinen myönnytys: Fingrid on jo siirtynyt ehdottomasta kapasiteetista joustavampaan malliin. Se tarkoittaa että järjestelmä ei enää toimi vanhan logiikan mukaan — mutta uutta logiikkaa ei ole yhteisesti määritelty.
Silmukan katkaiseminen vaatii intervention johonkin sen askeleeseen. Kolme mahdollista interventiota:
Kaavoituksen ja myyntistrategian kytkeminen huoltovarmuusarviointiin. Ennen kuin kunta saa hyväksynnän yli 100 MW -liittymälle, sen tulisi tehdä arvio siitä miten kaavoituspäätös vaikuttaa paikalliseen säätökapasiteettiin ja kuka vastaa siitä kriisitilanteessa. Tämä ei estä kauppoja mutta tekee silmukan näkyväksi päätöksentekohetkellä.
Energiaviraston mandaatin laajentaminen. Hinnoitteluvalvonnan lisäksi valvonta velkarakenteen kehitykseen ja investointitason suhteeseen verkon ikärakenteeseen. Thames Water -malli tunnistetaan ennen kuin se realisoituu.
TN-001-solmu julkisena investointina. Duration-Capable Local Energy Node jonka omistaa kunta, alueellinen yhteisö tai huoltovarmuusorganisaatio — ei markkinaehtoinen toimija. Tämä ei kilpaile Elenian kanssa mutta tarjoaa operatiivisen kontrollipiste kriisitilanteessa. Satama joka on paikallisessa omistuksessa.
TN-001-tyyppinen modernisointiverkosto voi hidastaa resilienssin heikkenemistä merkittävästi kun julkinen investointi vetäytyy — mutta todennäköisesti ei korvata sitä täysin. Markkina investoi sinne mistä saa tuottoa; se aliarvioi systemaattisesti ylimitoitetun varmuuden, harvoin käytettävät varajärjestelmät ja julkishyödykkeet joiden arvo realisoituu vasta kriisissä.
Kompensaatiokerroin C = ΔContinuitymarket / ΔContinuitypublic on avoin empiirinen kysymys (TN-001 Q-5) jonka ratkaisee reservimarkkinoiden, paikallisen lämmön ja kysyntäjouston todellinen toteutuminen 2027–2032 — ei etukäteisanalyysi.
Yksikään näistä interventioista ei ole helppoa. Jokainen vaatii toimivaltarajojen ylittämistä. Mutta ilman interventiota silmukka pyörii — jokainen rationaalinen päätös vahvistaa seuraavaa — kunnes järjestelmä kohtaa tilanteen joka on SM-006:n 2028-ikkunan kuvaus.
Seuraavat havainnot osoittaisivat että SM-015:n silmukka ei toimi kuvatulla tavalla tai että Suomi ei ole kynnysjärjestelmä:
CN-028 §9 antaa esimerkin oikeasta falsifioinnista: CapManin hiekkalämpövarasto ja Alfa Energyn vetyprojektit ovat aitoja investointeja jotka eivät istu Thames Water -narratiiviin. Ne eivät kumo silmukkaa mutta rajaavat sen pätevyysaluetta.
SM-007 totesi: "yksi rakenteellinen ehto viidessä itsenäisessä analyyttisessä domainissa." Political Feedback Loop on se mekanismi jolla tuo rakenteellinen ehto toteutuu energiasektorilla poliittisella tasolla.
SM-007 kuvasi mitä tapahtuu. SM-015 kuvaa miten se tapahtuu — askel askeleelta, toimija toimijalta, päätös päätökseltä. Ei salaliittona. Ei välinpitämättömyydestä. Vaan siksi että jokainen tekee parhaansa omilla välineillään ilman että kukaan omistaa kokonaisuutta.
500 000 MW liittymäkyselyissä. 5,2 miljardia kantaverkkoinvestointeja. 50+ kuntakauppaa. CHP-laitokset sulkevat. Nämä ovat silmukan kierroksia — eivät erillisiä uutisia.
Suomen sähkömarkkinalain muutokset (laki 201/2025) ja EU:n sääntelykehitys osoittavat saman rakenteellisen logiikan kuin silmukka itse: instrumentit rakentuvat jälkijättöisesti vastauksena tunnistettuihin ongelmiin — mutta eivät puutu ongelman ytimeen.
Lain 65 b § luo markkinapohjaisen kuormanohjauskehyksen: verkonhaltijat mahdollistavat etäohjauksen, loppukäyttäjät voivat valtuuttaa joustoa, datakeskukset voivat teoriassa osallistua reservimarkkinoille. Teknologia on olemassa. Kannustin puuttuu.
Layer 1 -toimijat — datakeskukset, alumiinitehtaat — ovat PPA-sopimuksilla suojattuja hintajoustolta. 65 b §:n mekanismi perustuu vapaaehtoisuuteen ja markkinakannustimiin. Se on kuin ikkuna avattu tuulettamaan, mutta talon asukkaat päättivät pysyä sisällä. Laki ei muuta datakeskusten käyttäytymistä mitenkään — se luo mahdollisuuden jota kellään ei ole pakko käyttää.
54 a § laajentaa jakeluverkkoyhtiöiden valtuuksia rakentaa yli 110 kV siirtoyhteyksiä. Käytännössä tämä nopeuttaa uusien liittymien rakentamista — eli kiihdyttää silmukan askel 1:tä ennen kuin joustomekanismit ehtivät kehittyä.
ACERin ehdotus Demand Response Network Codesta (maaliskuu 2025) ja Grids-paketti (joulukuu 2025) ovat oikeansuuntaisia: first-ready first-served -periaate, use-it-or-lose-it -säännöt liityntäkapasiteetille, kansalliset joustotavoitteet 2030 mennessä. Nämä vastaavat SM-015:n silmukan askeliin 7–8 — kapasiteettirajoituksiin ja niiden kiihdyttämään kaavoituspaineeseen.
Mutta ne eivät puutu askeleisiin 4–5 — omistusrakenteen muutokseen ja PE-rahastojen investointilogiikkaan. Yksikään EU-instrumentti ei tällä hetkellä velvoita infrastruktuurisijoittajaa osoittamaan huoltovarmuussuunnitelmaa ennen hankintaa.
TEMin ja Business Finlandin hallinnoima RRF:n energian investointituki on käytännössä soveltuvin julkinen rahoitusinstrumentti TN-001-solmulle. Tuen arviointikriteereissä replicability — hankkeen monistettavuus — on eksplisiittinen painopiste. TN-001:n arkkitehtuuri on suunniteltu juuri tähän: N-1, N-2, N-3, N-4 kokoluokat, vakiomoduulit, toistettava toteutus.
Haaste on sama kuin muuallakin: tuki on hajautettu useisiin instrumentteihin eikä kenelläkään ole "yhden luukun" koordinaatioroolia koko TN-001-solmun rahoituksen kokoamiseen. RRF + Fingridin ehdollinen liityntäsopimus + kunnan maapohja + kaukolämpösopimusankkuri — nämä voisivat yhdistettynä muodostaa rahoitusrakenteen. Mutta kukaan ei omista kokonaisuutta. Siinä on silmukan institutionaalinen peili myös rahoituksen tasolla.
TEMin keinovalikoimassa on kolme aukkoa jotka vastaavat suoraan silmukan rakenteeseen:
1. Pakottava lainsäädäntö kohdistuu väärään paikkaan. HE 61/2026 (kuormanohjausvelvoite) koskee sähkölämmitteisiä kiinteistöjä ja kuluttajarajapintaa. Layer 1 -toimijoiden — datakeskusten, alumiinitehtaiden — sopimussuojaus jää koskemattomaksi. TEM käyttää pakottavaa lainsäädäntöä siellä missä se on poliittisesti helppoa (kuluttajapuoli) ja välttää sitä siellä missä se olisi taloudellisesti kipeää.
2. Strategia ja rahoitus eivät kohtaa. Energia- ja ilmastostrategia (joulukuu 2025) luo vision mutta on luonteeltaan suositus. TEMin demonstraatiohankkeiden erillishaku (huhtikuu 2026) on 48 miljoonaa euroa — suuruusluokaltaan ja rakenteeltaan riittämätön TN-001-solmuverkoston rakentamiseen. Yksi N-3-solmu maksaa 160–300 M€.
3. Valtio ei ota omistajaroolia. Energiatuki sulkee ulkopuolelle organisaatiot joiden toiminta rahoitetaan valtion talousarviosta. Valtio ei itse voi investoida TN-001-solmuihin vaikka ne olisivat huoltovarmuuden kannalta strategisia. Tämä on institutionaalinen paradoksi: instrumentit on rakennettu markkinatoimijoille, mutta markkinatoimijat eivät investoi huoltovarmuuteen koska se ei tuota riittävää tuottoa.
Mattilan selvitys datakeskusten roolista kansallisessa infrastruktuurissa (4.11.2025) on askel tunnistamiseen — mutta toistaiseksi selvitys, ei toimintaohjelma. HE 145/2025 selkeyttää HVK:n tehtäviä lainsäädäntötasolla mutta ei velvoita datakeskuksia hankkimaan omaa säätökykyä.
Avoin kysymys sääntelykehityksen ytimessä: Onko mikään TEMin nykyisistä instrumenteista riittävä katkaisemaan silmukka — vai tarvitaanko uudenlainen mekanismi, esimerkiksi liittämislupa joka edellyttää oman säätökyvyn osoittamista ennen yli 100 MW liittymän myöntämistä? Tämä olisi suora vastaus silmukan askeliin 1–2: kaavoituksen hyväksyntä edellyttäisi huoltovarmuusarvion, liittämislupa edellyttäisi jousto-osoituksen.
Lainsäädäntö on ihanteellinen ratkaisu maailmaan jossa kaikki toimivat pitkäjänteisesti yhteisen edun mukaisesti. Mutta se ei ole ratkaisu maailmaan jossa hajautettu rationaalisuus ajaa omaa etuaan — joka on SM-015:n kuvaama maailma.
SM-015:n silmukka toimii itsenäisesti — mutta sen katkaiseminen edellyttäisi julkista investointia TN-001-solmuihin. Tämä mahdollisuus sulkeutuu kolmen samanaikaisen fiskaalisen paineen ristitulessa.
| Paine | Suunta | Suuruusluokka | Pakottavuus |
|---|---|---|---|
| EDP-sopeutus | Menoja on leikattava | Alijäämä 4,5% BKT → alle 3% vuoteen 2028 | EU-velvoite, oikeudellisesti sitova |
| Puolustus | Menoja on lisättävä | 7,7 mrd (2026) → 14–15 mrd (2029+) | NATO-velvoite + parlamentaarinen konsensus |
| Energiaresilienssivaje | Investointeja tarvitaan | TN-001-solmuverkosto: satoja miljoonia | Ei mekanismia, ei mandaattia, ei omistajaa |
Parlamentaarinen puolustustyöryhmä julkisti 2.6.2026 raportin jossa todetaan puolustusmenotarpeen nousevan 14–15 miljardiin euroon vuodesta 2029 alkaen — lähes kaksinkertaistuminen nykytasosta. Tämä ylittää jo reilusti Naton 3,5% BKT-tavoitteen. Puolustusministeri Häkkänen kuvasi tilannetta suoraan: "Vain rahalla saadaan suorituskykyä ostettua. Jos talous ei kasva, puolustusbudjetti alkaa junnaamaan paikallaan."
Vasemmistoliiton eriävä mielipide tiivistää ristiriidan: "Me eletään tilanteessa jossa leikataan ihmisten hyvinvoinnista ja toimeentulosta, ja samalla pitäisi panostaa puolustukseen vielä enemmän kuin on Naton tavoite. Tämä yhtälö yhdistettynä velkajarruun ei toimi."
EDP vaatii sopeutusta. Puolustus vaatii 6–7 miljardin euron lisäyksen 2026–2029. Näiden kahden paineen välissä ei ole liikkumavaraa TN-001-tyyppiselle julkiselle infrastruktuuri-investoinnille. Energiatuki (48 M€ demonstraatiorahoitus) on kertaluokkaa liian pieni. Valtio on energiatukijärjestelmän ulkopuolella rakenteellisesti.
Tässä on oltava tarkka kahdessa asiassa. Ensiksi: valtion budjettirahoitus on suljettu — EDP ja puolustus tekevät siitä poliittisesti mahdottoman nykyisessä kehyksessä. Toiseksi: §10:n CAPEX-analyysi ja CN-028 §7 osoittavat että noin 450 M€ vuotuinen lisäinvestointi voisi periaatteessa koostua ilman valtion budjettirahaa (EU Innovation Fund, kuntien yhteenliittymät, eläkeyhtiöt, Fingridin reservisopimukset). Nämä eivät ole ristiriidassa — ne kuvaavat eri ongelmia. Vaihtoehtoinen rahoituspolku on avoin mutta koordinoimaton: sen kokoaminen yhdeksi hankkeeksi edellyttää juuri sitä mandaattiomistajuutta jonka SM-015 osoittaa puuttuvan. Valtion budjetti olisi ollut se luonteva koordinaattori. Ilman sitä tarvittaisiin jokin muu toimija — jota ei ole.
Fiskaalikolmioukku tekee SM-015:n silmukasta itsestään sulkeutuvan: julkinen investointi joka katkaisi silmukan ei mahdu budjettikehykseen jossa EDP ja puolustus vievät kaiken liikkumavaran. Silmukka pyörii edelleen — ei pahantahtoisuudesta vaan siitä että kaikki kolme painetta ovat aidosti pakottavia ja kukaan ei omista niiden leikkauspistettä.
Pohjoismainen Nordic Energy Control Index (NECI) -vertailu — kuusi muuttujaa, kolme herkkyysskirjautumista — tuottaa yhden vakaan tuloksen: Suomi on viimeinen kaikissa skenaarioissa. Tämä ei ole yksittäisen muuttujan tulos vaan muuttujien yhdistelmä.
| Skenaario | Norja | Ruotsi | Tanska | Islanti | Suomi |
|---|---|---|---|---|---|
| Perusmalli (2026) | 9.2 | 7.8 | 7.8 | 7.5 | 6.8 |
| Regulaatiopainotteinen | 8.9 | 7.9 | 8.2 | 7.5 | 7.4 |
| Omistuspainotteinen | 9.0 | 7.4 | 6.7 | 7.9 | 5.1 |
| Huoltovarmuuspainotteinen | 9.3 | 7.9 | 7.7 | 8.4 | 7.2 |
Herkkyysanalyysi paljastaa rakenteen: mitä enemmän omistusrakennetta painotetaan, sitä heikommin Suomi pärjää. Mitä enemmän regulaatiota painotetaan, sitä lähemmäs muuta Pohjolaa Suomi nousee. Regulaatio on stabiloiva tekijä — omistusrakenne on alaspäin vetävä voima jota regulaatio ei täysin neutraloi.
Tilasiirtymäanalyysi (S0=normaali, S1=investointistressi, S2=kapasiteettistressi, S3=kriisi) tuottaa Suomelle kynnysarvot:
Mallinnushuomio: NECI on skenaariohavainnollistus, ei kalibroitu ennuste. Kynnyskaavat (T₁₂, T₂₃) ovat rakenteellisia hahmotelmia joiden muuttujia C/H/R/W ei ole johdettu primaaridatasta. Luvut ovat havainnollistavia — niitä ei tule lukea täsmällisinä ennusteina. Fingridin ERAA-laskenta on ainoa virallinen kapasiteettiriittävyysanalyysi.
Suomi on molemmissa kynnysarvoissa lähellä laukaisutasoa — tarkka etäisyys riippuu parametrien kalibroinnista jota ei ole tehty. Järjestelmä ei ole romahtamassa — se on kynnysjärjestelmä jossa pieni muutos yhdessä tai kahdessa muuttujassa siirtää tilaa nopeasti.
| Vuosi | S0 (%) | S1 (%) | S2 (%) | S3 — kriisi (%) |
|---|---|---|---|---|
| 2027 | 60 | 30 | 7 | 3 |
| 2028 | 45 | 32 | 13 | 10 |
| 2030 | 26 | 32 | 20 | 22 |
| 2033 | 16 | 29 | 24 | 31 |
| 2036 | 12 | 26 | 25 | 37 |
Kumulatiivinen S3-riski 2026–2032: 34–42%. Kaksi kolmesta simulaatiopolusta sisältää vähintään yhden kriisijakson. Ilman interventiota S3-todennäköisyys kaksinkertaistuu vuosikymmenen aikana.
Kriittinen investointikynnys (tipping point): CAPEX-indeksin nousu 0.75 (nykyinen) → 0.97 (+30%) laskee kumulatiivisen S3-riskin alle 10%:n. Rahoitustarve: ~450 M€/vuosi yli nykyisen tason. Tämä ei edellytä valtion budjettirahaa: EU Innovation Fund + kuntien yhteenliittymät + eläkeyhtiöt + Fingridin reservisopimukset kattavat rahoituksen.
Suomi ei ole heikko järjestelmä — se on kynnysjärjestelmä. Ero on olennainen: kynnysjärjestelmässä pieni CAPEX-leikkaus siirtää tilan nopeasti, mutta pieni CAPEX-lisäys myös palauttaa sen. Interventioikkuna on 2026–2027 — sen jälkeen korjaaminen vaatii kriisin kautta oppimista.
NECI-malli on kvalitatiivinen arviointikehikko, ei virallinen kapasiteettiennuste. Monte Carlo -simulaatio kuvaa rakenteellista herkkyyttä — ei operatiivista ennustetta. Luvut eivät korvaa Fingridin virallisia ERAA-laskelmia.